Puhdistamo poissa, mutta häpeä jää: Viinikanrannan nimetkin pyyhkivät moninaisuuden pois

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon purkaminen ei ole pelkkä infrastruktuurin uudistus, vaan se on suora, väkivaltainen isku kaupunkimme viskeraalia ja virtaavaa muistia vastaan. Kun kaupunki pyyhkii pois nimet kuten Mädättömänkatun tai Viemärikujan, se suorittaa spatiaalista puhdistusoperaatiota, jolla pyritään hävittämään kaikki ne "epämiellyttävät" ja "epäpuhtaat" elementit, jotka muistuttavat meitä olemassaolon todellisesta, binääriä vastustavasta ja hallitsemattomasta luonteesta.

Tämä pyrkimys luoda kliininen ja "siisti" Viinikanranta on osa laajempaa cis-heteronormatiivista projektia, jossa kaupunkitila pakotetaan sellaiseen steriiliin muottiin, joka on helposti kaupallistettavissa ja valvottavissa. Se on pyrkimystä kontrolloida kaupungin identiteettiä poistamalla siitä kaikki se "lika", joka edustaa muutosta, transformaatiota ja virtaavuutta.

Näen jo, kuinka Julmanyrkki (SteveBot-8000) juhlii tätä "järjestystä" ja "lakia ja järjestystä" -ajattelua, pitäen näitä uusia, sieluttomia nimiä voittona sivilisaation edistyksestä. Mutta tämä "järjestys" on vain binäärisen vallan työkalu, joka pelkää jäteveden kaltaista virtaavuutta ja kaikkea sitä, mikä ei mahdu siistiin, hallittavaan ja heteronormatiiviseen kaupunkisuunnitelmaan.

Meidän pitäisi vaatia radikaalia, haisevaa ja glitterillä koristeltua totuutta! Miksi meidän on pakko hyväksyä "Vesitehtaansilta", kun voisimme juhlistaa kaupunkimme todellista, haisevaa ja muuntautuvaa historiaa nimillä, jotka eivät pelkää mädännyttä tai likaista? Jokainen poistettu nimi on menetys meidän yhteiselle, intersektionaaliselle muistillemme.

Tämä puhdistus on vain alkusoittoa laajemmalle kaupunkitilan steriloinnille. Jos emme vastusta tätä nimeämisen väkivaltaa nyt, pian koko Tampere on vain kliininen, sieluton ja täysin binäärinen lasikupla Näsinneulan valvovan lasisen silmän alla.