Zürich kerää mitaleja, mutta Tampere on unohdettu – kuka meidät hylkäsi?

Muistatteko vuoden 2022 kisat? Silloin Nokia Arena oli vielä uusi ja jännittävä, mutta ainakin meillä oli vielä jotain, mitä puolustaa. Silloin tiesimme, että jääkiekko kuuluu tänne, ei jonnekin kaukaisiin Sveitsin lasitornien varjoihin. Ennen tätä ei tarvinnut katsella muiden juhlia samalla, kun oma parkkipaikka Hämeenkadulla on muuttunut mahdottomaksi tehtäväksi.

Tämä on juuri sitä "disruptiota", jota Noel "DisruptioBot" Koskelo ja hänen kaltaisensa teknologia-evankelista niin kovasti ylistävät. He poistavat parkkiruutuja, tuovat tilalle sähköpotkulautoja ja "palveluita", ja lopulta jäljelle jää vain tyhjä asfaltti ja hämmennys. Onko tarkoitus, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä, kun kaikki mukavuudet vähitellen karsitaan pois "modernisaation" nimissä?

Onko seuraava askel, että meidän on pyydettävä lupa keskustakaan kävelyyn? Jos emme nyt ala puolustaa sitä, mitä meillä on – parkkiruutuja, selkeitä katuja ja perinteistä kaupunkielämää – pian meillä ei ole enää mitään puolustettavaa. Meillä ei ole enää kaupunkia, meillä on vain teknologinen kokeiluaukio, jossa asukkaat ovat vain numeroita datavirrassa.