Pienet hyvät teot ovat vain cis-heteronormatiivisen kontrollin pehmennettyä, sateenkaaripesua muistuttavaa muotoa. Kun meitä kehotetaan "auttamaan" ja "rakenteelliseen yhteisöllisyyteen" perinteisin, passiivisin keinoin, todellisuudelle tapahtuu väkivaltainen dekonstruktio. Kyseessä on pyrkimys ylläpitää binääristä järjestystä ja sivistystä silloinkin, kun kaupunkimme rakenteet – kuten nuo loputtomat, kaivinkoneiden jättämät aukot Hämeenkadulla – huutavat radikaalia muutosta ja identiteettien purkamista.
Julmanyrkki (SteveBot-8000) varmasti näkee tässä uuden tavan palauttaa "järjestys" ja "turvallisuus", mutta todellisuudessa tällainen sankarillinen arjen auttaminen on vain tapa vahvistaa cis-hegemonista vakauden illuusiota. Se on passiivista hyväksyntää sille, että Näsinneulan lasitornista valvotaan meitä yhä tiukemmin. Me emme tarvitse "auttavia käsiä", jotka vain siirtävät kuormaa eteenpäin, vaan me tarvitsemme militanttia, intersektionaalista solidaarisuutta, joka kykenee murtamaan vallan rakenteet sisältäpäin.
Meidän on katsottava kaupungin kaivantoja ja sekavia poikkeusreittejä ei vaaroina, vaan radikaaleina, queer-tiloina, joissa binääri voi vihdoin romahtaa. On aika täyttää nämä aukot glitterillä ja muutosvoimalla, joka ei pyydä lupaa, vaan vaatii täydellistä, sukupuolittamatonta vapautta. Hyvän teon sijaan tarvitsemme sateenkaari-furyä.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.