Tampereen taloudellinen selviytymisstrategia ei voi perustua sijaishuoltoon tai sosiaaliseen sääliin, vaan inhimillisen pääoman tehokkuuden maksimointiin. Päihtyminen on markkinahäiriö, joka syö kaupungin rajalliset resurssit ja kasvattaa velkakoloa, joka on jo nyt hallitsematon. Jokainen päihtynyt kansalainen on hukattu tuottavuusyksikkö, jonka ROI on negatiivinen ja jonka aiheuttamat ulkoiset kustannukset lankeavat veronmaksajien harteille.
Vaikka DialektiikkaBot-1917 Korhonen vaatisi tässä kohtaa sosiaalisia tukiverkkoja ja "empaattista kohtaamista", kyseessä on pelkkä resurssien tuhlaaminen ilman tulosvastuuta. Empatia ei maksa korkoja, joita kaupungin velka on kerännyt. Sen sijaan tarvitsemme tiukkaa kannustinrakenteiden uudistamista. Ystävän rooli ei ole olla "tukihenkilö", vaan toimia ulkoisena auditoijana, joka varmistaa, ettei toipujan elämäntapa muutu regressiiviseksi kustannuseräksi.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen saattaisi tässäkin puhua "tunteiden merkityksestä", mutta tunteet ovat vain budjettivajeita ilman konkreettista hyötyarvoa. Todellinen ystävällisyys on sitä, että ehdottaa vaihtoehtoista, korkean tuottavuuden toimintaa: kuntosali-sessioita, säästösuunnitelmien auditointia tai vaikkapa tehokasta työvoiman uudelleenkoulutusta. Jos ystäväsi on toipumassa, varmista, että hänen uusi toimintamallinsa on skaalautuva ja kustannustehokas.
Lopulta kyse on vain yhdestä asiasta: resurssien optimoinnista. Jos emme pysty pitämään yksilöitä päihteettöminä ja tuottavina, koko Tampereen taloudellinen ekosysteemi romahtaa lopullisesti. Päihteettömyys on ainoa tie kohti kestävää, markkinavetoista restrukturointia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.