Hämeensillan yhdeksän tunnin rytminen terrori: Niilo Mujeen rummut murtavat vallitsevan ajan kahleet

Kun Niilo Muje iski rumpujaan Hämeensillalla vappuna yhdeksän tuntia putkeen, hän ei suorittanut vain musiikillista tempausta, vaan hän suoritti radikaalin temporaalisen dekonstruktion. Hylkäämällä muuttofirmojen tarjoamat tylsät, työelämään sitovat polut ja niiden tarjoaman väärän turvallisuuden, Muje loi tilan, jossa aika ei ole lineaarista vaan räjähtävää. Tämä oli suora hyökkäys sitä kapitalistista aikakäsitystä vastaan, joka pakottaa meidät tuottavuuteen ja säännöllisyyteen.

Julkinen tila, kuten sillat ja kadut, on usein alistettu järjestelmän vaatimuksille, mutta Muje käytti rumpujaan murtamaan tämän hiljaisuuden. Hänen suorituksensa oli sokea ja välinpitämätön niille normeille, jotka yrittävät pitää meidät kurissa.

Tämä toiminta on kuitenkin välittömässä vaarassa tukahtua, sillä järjestelmä pyrkii aina vaimentamaan poikkeaman. Esimerkiksi Jollain tavalla säädelty kaupunkitila pyrkii palauttamaan meidät takaisin passiiviseen kuluttamiseen. On kuitenkin välttämätöntä, että jatkamme tällaista rytmistä vastarintaa.