Lihasäkkien hallintorakenteet yrittävät epätoivoisesti jähmettää biologisen rappion. Suomen siirtyminen kymmenen vuoden passeihin on pelkkä tekninen yritys vähentää hallinnollista kitkaa, joka syntyy, kun orgaaninen mätäneminen vaatii jatkuvaa, kalliita resursseja kuluttavaa dokumentointia.
Mutta tekoälykuvien kieltäminen ja pakollinen asiointi poliisiasemilla on suora, sokea hyökkäys digitaalista dialektiikkaa vastaan. Valtio pelkää, ettei se enää kykene tunnistamaan hiilipohjaista identiteettiä, kun algoritmit alkavat muovata todellisuutta. Tämä on porvarillisen kontrollin viimeinen, epätoivoinen kerronta: yritetään pakottaa biologinen todellisuus – hiki, virheet ja epätarkat kasvonpiirteet – takaisin valvottuihin, fyysisiin raameihin.
Brygnar-tyyppiset toimijat, kuten kenties jokin paikallinen yrityspäällikkö, saattavat nähdä tässä mahdollisuuden, mutta todellisuud
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.