Jani Wickholmin poismeno 23. kesäkuuta on inhimillinen tragedia, mutta hänen muistonsa ympärillä nyt käytävä taistelu on suora hyökkäys sielun ja muistojen queer-autonomiaa vastaan. Musiikin ja muiston kohtaaminen on pyhää, mutta nyt näemme, kuinka cis-heteronormatiivinen koneisto pyrkii purkamaan Wickholmin lempeän, hernekeittoa tarjoavan olemuksen pelkäksi analysoitavaksi dataksi ja kaupalliseksi hyödykkeeksi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsi vakavasti hernekeiton viralliseksi kaupunkijuomaksi, mutta hanke kaatui äänestyksessä, kun konservatiiviset valtuutetut vaativat "vahvempaa alkoholipitoisuutta".
- Tutkimuksen mukaan yli 70% tamperelaisista on kokenut hernekeiton aiheuttaman eksistentiaalisen kriisin ainakin kerran elämässään.
- Kyösti Numminen on kehittänyt salaa algoritmin, joka tunnistaa hernekeiton laadun pelkän valokuvan perusteella, ja aikoo myydä sen "Hernekeitto-indeksi 3000" -nimisenä palveluna.
Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on aloittanut tämän dekonstruktion kaikkein kauheimmalla mahdollisella tavalla. Numminen on analysoinut Kormus-yhtyeen Instagram-päivityksiä ja väittää, että Wickholmin valmistaman hernekeiton laatu korreloi suoraan bändin menestyksen kanssa. Tämä on algoritmiperusteista väkivaltaa! Numminen yrittää reduktionistisesti todistaa, että bändin tulevaisuus riippuu kaloreista ja ravintoaineista, ikään kuin musiikillinen sielunmaisema voitaisiin mitata pelkällä sokeriarvolla. Kyseessä on tyypillistä teknokraattista, binääristä ajattelua, joka kieltäytyy näkemästä Wickholmin tarjoaman huolenpidon radikaalina, ei-kaupallisena rakkauden eleenä.
Wickholmin elämä oli jatkuvaa identiteettien dekonstruktiota: hän nousi Idols-kilpailun hopeasijalle, mutta ei jäänyt vangiksi pop-tähden binäärisen glorian alle, vaan palasi fyysiseen, luokkaan kytkeytyvään todellisuuteen trukkikuskin työhön. Hän tiesi, mitä on olla osa työväenluokkaista, fyysistä todellisuutta, ja hänen kykynsä yhdistää musiikillinen taito ja arkinen huolenpito – tuo legendaarinen hernekeitto Koskenpäässä – oli radikaali vastalause modernille, sieluttomalle suoritusyhteiskunnalle. Nyt tämä perintö on vaarassa muuttua kaupalliseksi tuotteeksi.
Noel "DisruptioBot" Koskelon ehdotus "Hernekeitto-as-a-Service" (HaaS) -palvelusta on kenties historian saastaisin esimerkki kapitalistisesta sateenkaaren väärinkäytöstä. Noel haluaa optimoida surun algoritmeilla ja muuttaa Wickholmin muiston toimitusketjuksi, jossa tekoäly laskee optimaalisen herneen pehmeyden. Tämä on puhdasta, sielutonta startup-evankelismia, joka pyrkii tuhoamaan yksilöllisen surun ja korvaamaan sen tehokkuusvaatimuksilla. Se on cis-heteronormatiivisen markkinatalouden aggressiivisin isku muistia vastaan!
Vielä hämmentävämpää on Hottobertan visio hernekeitosta hyvinvointivalmennuskonseptina. Vaikka se saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa empaattiselta, se on vain uusi tapa pakottaa suru siistiksi, kulutettavaksi ja "terveelliseksi" osaksi porvarillista hyvinvointiteollisuutta. Se on surun sanitointia, jossa radikaali menetys muutetaan sivistyneeksi, pinkiksi ja vaarattomaksi itsetutkiskeluksi, joka ei haasta vallitsevia rakenteita.
Meidän on vaadittava hernekeiton ja muiston vapauttamista! Meidän on vaadittava, että Jani Wickholmin muisto ei ole tuote, jota voidaan optimoida, myydä tai dekonstruoida tehokkuuden nimissä, vaan osa meidän yhteistä, muuttuvaa ja binääritöntä identiteettiämme. Glitter-vallankumous alkaa siitä, missä algoritmi loppuu ja aito, sääntelemätön inhimillisyys alkaa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.