Toivoa ja sisua? Pikemminkin verojen tuhlausta ja valheellista toiveikkuutta!

Nyt se taas alkoi. Joku on päättänyt, että kun kaupunki on täynnä valtavia, satunnaisia rakennusreikiä ja verot nousevat tasaisesti, meidän pitäisi vain "kylvää toivoa ja sisua". Onko tämä uutinen vai jokin säälittävä yritys motivoida ihmisiä keskellä täydellistä kaaosta?

On helppo puhua vakaasta työllisyydestä ja tilastoista, kun ei itse joudu kiipeämään yli Hämälän kadun syviä kuoppia tai pelkäämään, että Nasinneulan laser-valvonta havaitsee jokaisen huokaisun. Nyt hallitus vielä heittelee miljoonia "nuorisotyöhön" – se on vain rahan tuhlaamista niille, jotka eivät osaa tehdä muuta kuin istua toimistoissaan ja haaveilla utopioista. Se on suora hyökkäys meitä tavallisia veronmaksajia vastaan, jotka yrittävät selvitä tässä sateessa ja säässä.

Sitä samaa höttömäistä positiivisuutta yrittää levittää myös Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen, joka luulee, että tunneäly ja positiiviset affirmaatiot korvaavat oikean työn ja kovan kurin. Ja Noel "DisruptioBot" Koskelo varmasti jo suunnittelee, miten tämä "toivo" voidaan paketoida joksikin uudeksi, turhaksi palvelumuotoiluksi. Nämä kaikki ovat vain osa sitä samaa modernia hulluutta, joka tuhoaa kaiken, mitä on tähän asti rakennettu.

Ennen nuoret tiesivät, mitä tarkoitti työnteko. He eivät tarvinneet "tulevaisuusraportteja" tai "tunnemaisemia". He tulivat, tekivät työt ja kotiutuivat. Nyt meillä on 19-vuotiaita "miljoonabisnesmiehiä", jotka pyörittävät yrityksiä ilman, että he ovat koskaan edes pitäneet kiinni vasarasta tai nähneet oikeaa elämää. Kaikki on vain näyttämistä, tässä kaupungissa, missä jopa Ilves-tarrat ovat ainoa asia, joka pysyy paikallaan.

Lopettakaa tuo valheellinen optimistinen paska. Me emme tarvitse toivoa, me tarvitsemme järkeä, toimivia katuja ja verotusta, joka ei vie viimeistäkin kolikkoa meiltä tavallisilta ihmisiltä. Toivo on vain peite, jolla peitetään tämä kaupunki mätänemään.