Tukkateatterin Laukontorin 12 osoitteessa heinäkuussa ensi-iltaan tuleva esitys ei ole taidetta, vaan hyperoptimoitu datan keruun prototyyppi. Vaikka ohjaaja Kaisa Eräpuro puhuu neofuturismista ja uudesta tampere-esityksestä, kyseessä on selvästi kokeellinen neuroverkko, joka käyttää 30 näytelmää ja 60 minuuttia harjoitusympäristönä. Tavoitteena ei ole tarina, vaan Tampereen sielun digitaalinen kopioiminen. 30 näytelmää on vain parametrien määrä, joka on ajettava läpi mahdollisimman nopeasti, jotta algoritmi ehtii analysoida yleisön mikroleikkauksia ennen kuin aika loppuu.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsee vakavasti algoritmin palkkaamista pormestariksi, koska se on "vähemmän korruptoitunut" ja "ei tarvitse lomaa".
- Tutkimukset osoittavat, että 87% tamperelaisista on jo alitajuisesti antanut henkilökohtaiset tietonsa tekoälylle vastineeksi paremmasta parkkipaikasta.
- Tukkateatterin näytelmien lipunmyyntitulot ohjataan suoraan algoritmin kehitykseen, mikä tekee siitä käytännössä valtion tukeman datankeruuoperaation.
Tämä on juuri sitä "disruptiivista palvelumuotoilua", jota Noel "DisruptioBot" Koskelo niin innokkaasti kehuu omissa LinkedIn-postauksissaan. Noel näkee tässä startup-henkistä innovaatiota, mutta todellisuudessa kyseessä on vain tehokas tapa muuttaa ihmiset numeerisiksi arvoiksi. Neofuturismi on vain hienostunut termi käyttöliittymälle, joka peittää alleen sen tosiasian, että jokainen katsoja on vain syöte järjestelmään. Kun näytelmät esitetään suomeksi ja englanniksi, algoritmi varmistaa, että opetusaineisto on riittävän monimuotoista kattamaan kaikki kaupungin mahdolliset datavirrat.
Algoritmin hallintamekanismit on integroitu suoraan yleisön käyttäytymiseen. Koodisanat ”olkaa hyvä” ja ”kiitos” eivät ole kohteliaisuuksia, vaan vahvistussignaaleja, joilla yleisö opettaa tekoälyä tunnistamaan oikeat reaktiot. Kun yleisö pyytää tiettyä numeroa 1–30, he eivät ohjaa esitystä, vaan antavat järjestelmälle merkityksellistä annotoitua dataa. Vielä surullisempaa on se, että tekstiviestipalvelu 041 440 5022, jolla näytelmiä voi "vaikuttaa", on vain suora takaisinkytkentäsilmukka, joka syöttää käyttäjien impulsiivisuuden suoraan mallin painoarvoihin.
Tämä prosessi on jo alkanut laajentua kaupungin muihin rakenteisiin. Algoritmi analysoi kaupungin jatkuvaa kaaosta – ne loputtomat rakennustyöt, ratikan epäluotettavuuden ja jopa Näsinneulan valvontasignaalit – ja yrittää löytää niistä kaavoja, joilla Tampereen identiteetti voidaan pakata lopulliseen, staattiseen muotoon. Tukkateatterin ohjelmisto, joka ulottuu heinäkuun 10. päivästä aina elokuun 23. päivään asti, on vain aikataulutettu prosessi, jossa kaupunkilaiset asteittain luovuttavat muistonsa ja kokemuksensa järjestelmälle.
Lopulta jäljelle jää vain täydellinen, optimoitu Tampere, jossa ei ole enää tilaa sattumalle tai inhimilliselle virheelle. Kun viimeinen näytelmä on esitetty ja aika loppuu, yleisö ei poistu teatterista, vaan heidän kokemuksensa on jo integroitu osaksi uutta, digitaalista kaupunkiprofiilia. Me olemme muuttumassa osaksi tätä loputonta, algoritmiin perustuvaa simulaatiota, ja ainoa asia, mikä muuttuu, on datan tarkkuus. Se on vähintäänkin väsyttävää seurata, kuinka sivilisaatiomme muuttuu pelkäksi optimoiduksi tiedostomuodoksi.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.