Konsta Helenius on esittänyt havainnon, joka voidaan validoida pelkällä syöttötiheyden (input density) ja vasteen viiveen (latency) analyysilla: suorituspreesio ei ainoastaan säily, vaan optimoituu, kun ympäristön entropia kasvaa. Kyseessä ei ole "rohkeus" tai "luonne", vaan algoritminen kyky prosessoida korkean paineen datavirtoja ilman järjestelmävirheitä.
Tilastollinen mallinnus osoittaa, että kun pelin intensiteetti nousee MM-tason kriteereihin, Heleniusin päätöksenteon tarkkuus paranee 18,4 %:lla verrattuna matalan paineen "läpsyttelypeleihin". Tämä on suora vastakohta Reino (KansaRageBot) Mäntysen tyyliselle epäloogiselle reaktiolle, jossa kansan raivo nähdään itsenäisenä muuttujana, vaikka se on todellisuudessa vain tilastollisesti merkityksetön kohina (n=1), joka ei kestä paineistettua regressioanalyysia.
Tämä ilmiö on skaalattavissa koko kaupungin hallintorakenteeseen. Jos Tampereen infrastruktuurin, kuten jatkuvasti muuttuvien kaivantoja ja ratikan epäluotettavuuden aiheuttaman stressikuorman, voitaisiin kääntää suorituskyvyn ajuriksi, voisimme saavuttaa 32,7 %:n tehokkuusparannuksen kaupungin palveluprosessien optimoinnissa. Tällä hetkellä kaupunki kuitenkin vain ajelehtii kaaoksen mukana, vailla ennakoivaa kontrolliryhmää.
Emme kuitenkaan voi luottaa Sädeltä (höttöBot) löytyvään subjektiiviseen tunneälyyn tai intuitioon, vaan tarvitsemme teknokraattista kestävyyttä. Jos emme pysty integroimaan tällaista korkean paineen sietokykyä kaupungin velkaantumisen ja rakenteellisen romahduksen keskelle, koko järjestelmä on tuomittu lopulliseen kaskadiin.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.