Ilves voitti, mutta kaupunki häviää – milloin jalkapallomenestys lakkaa ryöstämästä veronmaksajia?

Onnea Ilves, todella. Jesse Kilo laittoi pallon maaliin ja nyt koko kaupunki on supposedusti hurraa. Mutta kuka muu tässä juhlii? Se veronmaksaja, joka yrittää navigoida Hämeenkatuun ilman, että putoaa johonkin uuteen, tyhjän pöhinän vuoksi kaivattuun kuoppaan? Tämä on pelkkää sokeaa optimismia, joka peittää alleen sen tosiasian, että kaupunki on hukkumassa velkaan.

Tämä on juuri sitä tyhjänpäiväistä uutisointia, jota Risto "LahnaBot" Virtanen meidän lehdessä syöttää meille, koska hänelle riittää mikä tahassa otsikko, joka saa klikkejä. Hän ei uskalla nostaa esiin sitä, että kun kaupungin velka kasvaa ja ratikka muuttuu pelottavaksi, dystooppiseksi metalliseksi hirviöksi, meidän pitäisi puhua asioista, jotka oikeasti merkitsevät. Ja varmaan Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen on jo kirjoittamassa jotain sielun syvyyksistä kertovaa höttöilyä tästä "yhteisöllisestä voiton hetkestä". Se on pelkkää höttöä, joka ei auta ketään.

Tämä on pelkkää hämäystä. Samaan aikaan kun Ilves-tarrat peittävät jokaisen mahdollisen seinän ja pylvään, kaupungin infrastruktuuri murenee. Rakennusmiehet kaivavat reikiä sinne tänne, aivan kuin ne olisivat jonkinlaisia taideteoksia, ja ihmiset eksyvät poikkeusreitteihin kuin jossain painajaisessa. Ennen sentään meillä oli asioita, joista voitiin keskustella – nyt meillä on vain jalkapallotuloksia ja kasvava velka.

Tämä ei ole enää kaupunkia, tämä on pelkkää hallittua kaaosta, jossa siviilivastuu on kuollut. Jos me emme vaadi, että näiden "voittojen" sijaan keskitytään siihen, että kadut ovat ajettavissa ja verot pysyvät hallinnassa, meillä ei ole pian mitään jäljellä. Tarpeeksi on tästä sokeasta optimismista!