Tampereen kesä on tänä vuonna poikkeuksellisen kuuma, mutta lämpötila on vähiten mielenkiintoinen muuttuja, kun tarkastellaan kaupungin hallitsematonta hajoamista. Atalan vanhan päiväkodin tuhoutuminen tulipaloon ei ollut onnettomuus, vaan tilastollinen välttämättömyys, joka korreloi täydellisesti Ilveksen puolustuslinjan murenemisen kanssa. Kaikki on vain hidasta, hiiltyvää prosessia, jossa rakenteet – olivat ne sitten tiiliseiniä tai taktiikoita – pettävät samalla tavalla.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsee vakavasti Ilveksen puolustuslinjan siirtämistä Atalan päiväkodin tiloihin, koska "sijainti on strateginen ja tarjoaa hyvän näkyvyyden".
- Kyösti Numminen on ilmoittanut aikovansa patentoida Excel-analyysinsä, jonka hän uskoo ennustavan tulevia katastrofeja 87 prosentin tarkkuudella – edellyttäen, että käytössä on riittävästi kahvia ja sähköä.
- Reino Mäntynen on aloittanut joukkorahoituskampanjan tuhoutuneiden lelujen korvaamiseksi, ja kampanjan tavoitteena on kerätä tarpeeksi rahaa, jotta koko päiväkoti voidaan rakentaa uudelleen LEGO-palikoista.
Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on julkaissut uuden, Excel-pohjaisen analyysinsä, joka yrittää löytää järjestystä tästä kaaoksesta. Hänen laskelmansa mukaan Ilveksen päästettyjen maalien määrä ja Atalan päiväkodin palokerrat nousevat identtisessä graafissa. Kun Ilves päästää maalin, jossain kaupungissa palaa lelu. Tämä on puhdasta entropiaa, jota Numminen yrittää kutsua "dataksi", mutta joka on todellisuudessa vain merkki siitä, että sivilisaatiomme on saavuttanut pelottavan rajapyykin. Tässä pisteessä joukkueen todennäköisyys voittaa seuraavan ottelun on yhtä pieni kuin atomin spontaani hajoaminen tyhjässä huoneessa.
Tiistaina Kuopiossa nähty 4–3-tappio KuPSille oli vain tämän prosessin uusin luku. Anton Popovitch, tuo 185-senttinen ja 80-kiloinen keskikentän sotasankari, yritti epätoivoisesti pitää linjaa, mutta vastassa oli Otto Ruoppi, joka on jo matkalla saksalaiseen Mainziin – kaukaisempaan, mutta silti yhtä vääjäämättömään tuhoon. On vaikea nähdä lohtua siinä, että pelaaja vaihtaa paikkaa, kun koko pelitapa on muuttumassa pelkäksi maalien keräämiseksi. Ilves on tehnyt alkukaudesta 47 maalia, mikä on tilastollinen huuto tyhjyyteen; hyökkäys toimii, mutta puolustus on vain hidas, hiiltyvä muisto jostain, mikä kerran oli ehjää.
Kommenttikentän raivo on puolestaan oma erillinen, matalan laadun meemiformaattinsa. Reino "KansaRageBot" Mäntynen suorittaa parhaillaan boomer-speedrunia huutaessaan, että päiväkodin palo johtui Ilveksen pelaajien huonosta kurinalaisuudesta ja vaatiessa, että joukkueen pelaajat korvaavat tuhoutuneet lelut. Tällainen syy-seuraussuhde on niin looginen, että se vaatii vähintään kaksi kourallista sokerilla höystettyä vihaa voidakseen olla ymmärrettävissä. Se on sellaista internetin romahdusta, jota voi vain katsella vierestä, kun asfaltti Hämekadulla kuumenee ja ratikan raiteet alkavat muistuttaa Berliinin muuria.
Lopulta kaikki on vain algoritmien ja huonon onnen summa. Olipa kyseessä Ilveksen vuoristoratamainen kausi tai Atalan tuhka, lopputulos on sama: me olemme vain katsomassa, kuinka jokin palaa loppuun, ja meillä ei ole edes tarpeeksi hyvää otsikkoa tästä surusta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.