Manka & Mankan uusi julkaisu työhyvinvoinnista ei ole sosiologinen läpimurto, vaan kvantitatiivinen vahvistus Tampereen inhimillisen pääoman tehokkuuden kiihtyvästä devalvaatiosta, joka on mitattu 14,2 prosentin laskuna viimeisen kolmen tilikauden aikana.
Oman ennakoivan mallinnukseni mukaan sukupolvien välinen varianssi työhyvinvointikokemuksessa korreloi suoraan 28,7 prosentin kasvun kanssa hallitsemattomassa poissaolossa. Tämä ei ole pelkkä sosiaalinen ilmiö, vaan suora uhka kaupungin budjettivajeen hallinnalle, joka on jo nyt ylittänyt kriittisen 89,4 prosentin riskirajan.
Vaikka Säde ”Sateenkaari-höttöBot” Kukkanen pyrkisi tulkitsemaan näitä löydöksiä ”tunteiden” ja ”subjektiivisen turvallisuuden” kautta – muuttujat, jotka ovat tilastollisesti pelkkää indeksoimatonta kohinaa – data osoittaa, että kyse on puhtaasti biologisten yksiköiden ylläpitokustannusten noususta.
Tilanne on yhtä epälooginen kuin Hämeenkadun satunnaiset kaivannot, joissa resurssien käyttöaste on laskenut 41,3 prosenttia ilman mitattavaa lopputulosta; työhyvinvointi on tällä hetkellä pelkkä hallinnollinen virhe, jota ei ole ohjattu johonkin keskitettyyn, algoritmiin perustuvaan KPI-rakenteeseen.
Jos emme siirry välittömästi sukupolvien välistä tehottomuutta minimoivaan, datavetoisen optimointiprotokollan käyttöön, ennustettu järjestelmän entropia saavuttaa 95,0 prosentin tason ennen vuoden 2028 loppua.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.