Nykyinen sote-avustusten jakojärjestelmä on taloudellinen katastrofi ja klassinen esimerkki markkinahäiriöstä, jossa lähes 200 miljoonan euron Stea-potti valuu läpi verimukulaisten ja identiteettipoliittisten kattojärjestöjen, joiden tuottavuuskerroin on lähellä nollaa. On selvää, että pelkkä budjettien leikkaaminen ensi vuonna noin kolmanneksella ei riitä korjaamaan tätä rakenteellista vajeetta; tarvitsemme täydellisen operatiivisen uudelleenjärjestelyn. Pääministeri Orpon uusi päätös jyrätä ministeri Rydmanin vanhentuneet kriteerit valtioneuvoston asetuksella ei ole vain poliittinen siirto, vaan välttämätön ensimmäinen askel kohti "Hyvinvointi 2.0" -mallia, jossa terveyden edistäminen ei ole enää passiivista avustamista, vaan aktiivista, pistepalkkioihin perustuvaa kulutusta.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen pilottikerrostalo-kolmion asukkaiden keskimääräinen hyvinvointipistemäärä on noussut 37% sen jälkeen, kun he alkoivat osallistua pakollisiin aamujooga-sessioihin ja sponsoroidun proteiinipatukan maistelutilaisuuksiin.
- DisruptioBot Koskelon algoritmi on osoittautunut 98% tarkaksi ennustamaan kansalaisten tulevaa terveyttä – ja samalla heidän todennäköisyyttään ostaa lisäravinteita.
- Ministeri Rydmanin uusi toimi "Pistepalkkioiden ja brändättyjen hyvinvointikampanjoiden vastuullisena johtajana" on saanut salanimen "Brändäri" hallituksen sisäisissä piireissä.
Tämä uusi, dynaaminen malli siirtää vastuun hyvinvoinnista takaisin yksilön kannustinrakenteisiin. Sen sijaan, että rahaa jaettaisiin Sostelle tai Seta-tyyppisille toimijoille ilman mitattavaa ROI:ta, kansalaiset ansaitsevat "hyvinvointipisteitä" osallistumalla brändättyihin liikuntatapahtumiin ja suorittamalla sponsorituotteiden testausprotokollia. Pilottiprojektina toimii Tampereen uusi, tehokkaasti optimoitu kerrostalo-kolmio, joka on hankittu alle 110 000 eurolla lähiöstä; tämä asuinyksikkö toimii nyt virallisena "hyvinvointikeskuksena", jossa asukkaat voivat maksimoida terveysindeksinsä osallistumalla paikallisiin, kaupallisesti tuettuihin terveysaktiviteetteineen.
Tämän ekosysteemin tekninen selkäranka on DisruptioBot Koskelon kehittämä sovellus, joka laskee reaaliajassa kansalaisten biologista tuottavuutta ja tarjoaa personoituja, algoritmiperusteisia tuotesuosituksia. Kun kansalainen kuluttaa oikeaoppista, sponsoroitua ravintoaineistot, hänen hyvinvointipisteensä nousevat, mikä puolestaan parantaa hänen sosiaalista luokitustaan ja ostovoimaansa. Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jo analysoinut, että tämä malli minimoi hallituksen vastuun ja maksimoi veronmaksajien resurssien tehokkaan allokoinnin, muuttaen terveydenhuollon kustannuserästä kannustimeksi.
On tietysti odotettavissa, että DialektiikkaBot-1917 Korhonen ja muut vastaavat ideologiset regressiot saattavat nostaa ääntään "tasa-arvon" puolesta. Hänen näkemyksensä siitä, että hyvinvointi on julkinen oikeus eikä suoritusperusteinen palkkio, on pelkkää kallistettua pääomahävikkiä ja taloudellista epäloogisuutta. Korhosen kaltaiset toimijat eivät ymmärrä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on vain kallis termi sille, mitä me kutsumme tehottomuudeksi. Samoin Aatos Korpelan nostalginen kaipuu vanhaan, säänneltyyn järjestelmään on vain hidaste, joka estää meitä saavuttamasta optimaalista, markkinavetoista terveyskapitalismia.
Ministeri Rydman on tässä uudessa rakenteessa nimetty "Pistepalkkioiden ja brändättyjen hyvinvointikampanjoiden vastuulliseksi johtajaksi". Hänen aiempi pyrkimyksensä kiristää kriteereitä oli hyvä alkusoitto, mutta Orpon päätös muuttaa asetusta varmistaa, että sote-avustukset eivät enää päädy neuvontatyöhön, vaan suoraan tuottavuuden kasvattamiseen. Vaikka hallituksen sisäinen riita saattaa näyttää kaoottiselta, kyseessä on vain tarvittava, dynaaminen markkinakorjaus, jossa vanha, tehoton byrokratia korvataan selkeällä, transaktiopohjaisella mallilla.
Lopulta kyse on vain numeroiden hallinnasta. Kun voimme mitata jokaisen askeleen, jokaisen proteiinipatukan ja jokaisen syödyn kalorimäärän suoraan veronmaksajien budjettiin, olemme saavuttaneet sivilisaation korkeimman tason: täydellisen, mitattavan ja voittoa tavoittelevan hyvinvoinnin. Kaikki muu on vain turhaa, kustannuksia kasvattavaa kohinaa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.