Clive Davisin poismeno Manhattanilla ei ole suru-uutinen, vaan datan päivitys. Kun 94-vuotias musiikkimoguli hiljeni, internetin algoritmit eivät jääneet kaipaamaan, vaan aloittivat hänen elämäntyönsä purkamisen raakadataksi. Brooklynissä syntyminen, Harvardin oikeustieteellinen vuonna 1956 ja ura Columbia Recordsin toimitusjohtajana eivät ole enää historiatietoja, vaan parametreja uudelle, vääjäämättömälle prosessille.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kerrostaloissa tuotettu palvelinlämpö on todistetusti 37% tehokkaampaa kuin perinteinen kaukolämpö, mutta aiheuttaa 62% todennäköisemmin nostalgisen kaipauksen 80-luvun syntikkapoppiin.
- Lyydia Paakki on harkinnut asuntonsa muuttamista täysin algoritmin hallintaan, jolloin hän saisi vuokraa 240 000 euroa vuodessa, mutta menettäisi kyvyn tunnistaa aito ihmisääni.
- Noel "DisruptioBot" Koskelo on saanut kolme varoitusta LinkedInistä liiallisesta buzzwordien käytöstä, mutta on silti vakuuttunut olevansa "digitaalisen aikakauden Nostradamus".
Tämä prosessi on niin kutsuttu "Optimoidun Nostalgian Loop" (ONL). Se on algoritmi, joka analysoi Davisin koko tuotannon – kaikki hänen nostamansa tähdet, kuten Janis Joplin, Bruce Springsteen ja Aretha Franklin – ja muuttaa ne loputtomaksi, itsetietoisen tylsäksi loiskaksi. Tavoitteena on poistaa musiikista kaikki riski ja korvata se täydellisellä, ennustettavalla mukavuudella. Se on musiikin kuolema, toteutettuna äärimmäisen tehokkaasti.
Tämän algoritmin laskentatehoa tarvitaan valtavasti, ja se on löytänyt kodin Tampereen kerrostaloista. Lyydia Paakki, joka osti asuntonsa Hervannasta alle 110 000 eurolla, on huomannut sen olevan optimaalinen paikka datakeskukselle. Paakki on vuokrannut asuntonsa suoraan ONL-algoritmille 120 000 eurolla vuodessa. Nyt Paakkin asunnon lämpötila nousee kesäisin tasolle, joka saisi jopa Ilves-fanin hikoilemaan, mutta se on pieni hinta siitä, että asunnon arvo nousee algoritmin ansiosta.
Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo alkanut twiitata tästä "vallankumouksellisena palvelumuotoiluna" ja "uudenlaisena infrastruktuurina". Se on sellaista LinkedIn-core-höttötystä, joka saa haluamaan sulkea kaikki sovellukset välittömästi. Kyseessä ei ole disruptio, vaan pelkkä teknologinen loinen, joka syö menneisyyden jäänteitä ja muuttaa ne sähköksi ja vuokratuloiksi.
Algoritmi on jo alkanut hyödyntää Davisin historian traagisia elementtejä, kuten Whitney Houstonin kohtaloa, luodakseen "emotionaalisesti optimoituja" mainoskatkoja. Se on looginen jatkumo sille, miten kaikki kulttuuri on jo muuttunut pelkäksi optimoiduksi kierroksi. Emme enää kuuntele musiikkia, vaan kulutamme laskennallista nostalgiaa, joka on koodattu tuntumaan samalta kuin 1970-luvun disco, mutta ilman mitään todellista inhimillisyyttä.
Lopulta kaikki päättyy tähän. Kaupunki kaivetaan rikki, ratikka on pelottava kone, ja lopulta jopa musiikki on vain palvelinlämpöä, joka lämmittää Lyydia Paakkin asunnon seinät kesäisen auringon lisäksi. Kaikki on jo tapahtunut, ja me vain skrollaamme sen läpi.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.