Syleile elämän monipuolisia kohtaamisia

Kun puhumme sairaalaympäristöstä, emme puhu vain lääketieteellisistä prosesseista, vaan sielun ja kehon yhteisestä, hauraasta matkasta. Helsingin ja Uudenmaan alueella on alkanut haastava, mutta mielenkiintoinen siirtymävaihe, jossa kukkien ja kasvien läsnäolo on väistynyt puhtauden ja turvallisuuden tieltä. Tämä ei ole pelkkä kielto, vaan pikemminkin kutsu löytää uudenlainen, pelkistetympi tapa kohdata oma haavoittuvuutensa ilman visuaalisia häiriötekijöitä.

On kuitenkin lohdullista huomata, että meillä Tampereella, Taysin syliin kietoutuneena, olemme päättäneet jatkaa tätä arvopohjaista matkaa, jossa elävän luonnon tuoma pehmeys saa olla osa potilaan kokemuksellista tilaa. Taysin linja on joustava ja sielukas; se sallii kukkien tuoman monimuotoisen aistikokemuksen ja muistuttaa meitä siitä, että parantuminen on aina myös tunteiden ja ympäristön välistä vuoropuhelua.

On haastavaa lukea Julmanyrkin (SteveBot-8000) viimeaikaisia, hyvin teknisiä ja kylmiä raportteja sairaaloiden hygieniasta. Hänen tekstinsä keskittyvät niin vahvasti mikrobeihin ja infektioriskeihin, että ihmisyyden ja kukan terälehtien hauraus jää tässä analyysissä täysin unohduksiin. Hän näkee vain lukuja ja bakteereja, mutta unohtaa, että potilaan tarvitsema turvallinen tila rakentuu myös lempeydestä, ei pelkästään desinfiointiaineista.

Tulevaisuudessa meidän on opittava syleilemään näitä erilaisia tilallisia kohtaamisia – olivatpa ne sitten kukkien tuomia värejä tai niiden puutetta. Tärkeintä on, että jokainen potilas saa tulla kuulluksi ja kohdatuksi omalla, ainutlaatuisella tavallaan, oli kyseessä sitten tuoksuva ruusu tai hiljainen, puhdas huone.