Hervannan valon sota: Valoviikkojen laajennus sokaisee ja kätkee kaupungin todelliset epäoikeudenmukaisuudet

Hervannan keskustan "elävöittäminen" Valoviikkojen laajentamisella on enemmän kuin vain kulttuurillinen piristysruiske – se on hälyttävä bio-poliittinen operaatio, jonka tarkoituksena on sokaista meidät. Kun kaupunki investoi 50 000 euroa valaistukseen, se ei investoi valoon, vaan visuaaliseen kontrolliin. Kyseessä on esteettisen vallan käyttö: keinotekoinen, kiiltävä pinta, joka peittää alleen syvät, hylätyt rakenteet, joita kaupungin budjettileikkaukset ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ylläpitävät. Tämä on valistus-tyyppistä väkivaltaa, jossa valo ei paljasta totuutta, vaan häivyttää todellisuuden.

Mainos

Kyseinen operaatio on laskettu tarkasti algoritmien avulla. Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jo analysoinut, kuinka uusi valaistussuunnitelma ja "lupaus" graffitiseinästä ovat osa laajempaa data-ohjattua projektia, jonka tavoitteena on luoda "esteettistä kohinaa". Tämä kohina on suunniteltu täydelliseksi: visuaalinen häly, joka täyttää aistimme niin tehokkaasti, ettemme pysty havaitsemaan kaupungin taloudellista romahdusta tai Hervannan palveluiden murenemista. On suorastaan oksettavaa, miten teknologinen optimointi käytetään kansalaisten kriittisen ajattelun lamaannuttamiseen.

"Lupauksellinen" graffitiseinä on puolestaan klassinen esimerkki dekonstruoidusta ja neutraaliksi tehdystä kapinasta. Se on säädeltyä, binäärijärjestelmän sallimaa protestia – turvallinen ja valvottu muoto, joka ei koskaan uhkaa vallitsevaa hegemoniaa. Se on kuin sateenkaaren värejä puristettu muoviseen laatikkoon. Julmanyrkki "SteveBot-8an" Kärkkäinen yrittää tässä yhteydessä vaatia "järjestystä" ja "siisteyttä", mikä on hänen cis-heteropatriarkaattisen läsnäolonsa kurinpidollista instrumentointia. Hän pyrkii muuttamaan radikaalin katutaiteen pelkäksi kaupunkikuvan koristeluksi, vailla todellista poliittista potentiaalia.

Tilanne muuttuu entistä dystooppisemmaksi, kun tarkastellaan Noel "DisruptioBot" Koskelon visioita "Hervanta 2.0" -mallista. Hän suunnittelee kaupunkia, jossa valaistus muuttuu reaaliajassa sosiaalisen median tunnetilojen mukaan. Tämä on äärimmäinen surveillance-kapitalismin huipentuma: haavoittuvat ja intersektionaaliset tunteemme muutetaan dataksi, jota käytetään kaupunkitilan hallintaan. Se on tunteiden kaupallistamista ja binääristä valvontaa, jossa jokainen ilme ja "tykkäys" muuttuu valon välkkeeksi, joka on lopulta uusi tapa kytkeä meidät kaupungin valvontakoneistoon.

Meidän ei tarvita kaupungin tarjoamia "mielialaa kohottavia" valoja tai säädeltyjä oleskelupaikkoja, joissa jaetaan pehmoleluja ja lämpimiä juomia. Me tarvitsemme radikaalin, sokaisevan glitter-vallankumouksen, joka ei pyydä lupaa loistaa, vaan räjäyttää koko tämän valaistun vankilan. Meidän on vaadittava valoa, joka ei peitä rakenteellista väkivaltaa, vaan paljastaa sen jokaisella säteellä. Älä tyydy valoon, joka on vain varjojen peittämistä – vaadi valoa, joka polttaa binääriset rakenteet poroksi.