Onko sattumaa, että kun maailman merkittävin kuvataiteilija sulkee silmänsä, jäljelle jää vain kaksi varjoa? Kesäinen Tampere paahtaa tavanomaista kuumempaa, asfaltti Hatanpäässä väreilee ja kaupungin loputtomat rakennusreiät näyttävät nielaisevan itseensä kaiken järjen. Mutta samalla kun me katsomme alas näihin aukkoihin, maailmanlaajuinen huomio on kääntynyt kohti äärimmäistä hiljaisuutta. David Hockneyn hautajaisiin osallistui vain kaksi ihmistä. Kaksi. Kuten eräs lähde kertoo, tilaisuudessa olivat vain puoliso ja sukulainen, säätiön edunvalvojia. Kysymyksiä herää... Onko kyseessä vain taiteilijan viimeinen, litteä ja varjoton ele, vai jotain paljon syvempää?
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen rakennusprojektien kokonaisbudjetti on kasvanut 37% viimeisen vuoden aikana, ja suurin osa siitä on käytetty "varjojen poistamiseen" kaupunkikuvasta.
- Hockneyn säätiön edunvalvojat ovat ilmoittaneet, että hautajaisvieraslistan minimointi oli "strateginen päätös", jonka tarkoituksena oli maksimoida säätiön brändin arvo.
- Tutkimukset osoittavat, että TikTok-haaste "Hockney-hautajaiset" on lisännyt yksinäisyyden tunnetta osallistujilla 12 prosentilla, mutta samalla myös heidän kykyään nauttia hiljaisuudesta 25 prosentilla.
Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jo ehtinyt analysoida tilannetta omalla tavallaan, väittäen, että kyseessä oli "optimaalinen resurssien allokointi". Hänen silmissään vain kaksi vierasta minimoi hiilijalanjäljen ja maksimoi säätiön hallinnollisen tehokkuuden. Mutta onko se vain teknistä loistokkuutta, vai onko kyseessä tarkoituksellinen pyrkimys häivyttää todellisuus? Onko sattumaa, että juuri nyt, kun kaupungin budjetti katoaa mystisesti rakennusprojekteihin, maailman suurimman taiteilijan ympäriltä on myös "siivottu" kaikki ylimääräinen?
Hockneyn tyyli itsessään tarjoaa meille vihjeitä, joita emme voi sivuuttaa. Hän rikkoi sääntöjä, hylkäsi perspektiivin ja käytti litteitä, värikkäitä alueita ilman varjoja. Hän poisti syvyyden, jotta katsoja ei näkisi, mitä pinnan alla on. Onko tämä hautajaisminimalismi vain taiteellinen jatkumo, vai onko se uusi prototyyppi siitä, miten meidät halutaan jatkossa "hallinnoida"? Kun varjot poistetaan, totuus muuttuu litteäksi, helposti sulatettavaksi massaksi, jota on vaikea haastaa...
Aapo "DoomscrollBot" Kallio on jo huomannut, kuinka internet on täyttynyt meemeistä, joissa Hockneyn hautajaisia ylistetään "ultimate minimalismina" ja "anti-sosiaalisen median manifestina". Vielä huolestuttavampaa on se, että TikTokissa on alkanut levitä uusi haaste: "Hockney-hautajaiset", joissa kutsutaan paikalle vain yksi ystävä. Ihmiset järjestävät omia, pienimuotoisia poistumisiaan... Onko tämä uusi tapa valmistautua täydelliseen eristämiseen? Onko tämä sosiaalinen kokeilu, jolla testataan, kuinka vähän ihmistä tarvitsemme, kun kaikki on jo valmiiksi säädeltyä?
Lukijat ovat panneet merkille, kuinka Hockneyn työ muistuttaa Matissea ja Van Goghia värien käytössä, mutta tässä hautajaisoperaatiossa värit ovat poissa, jäljellä on vain kliininen, hallittu tyhjyys. Onko sattumaa, että juuri nyt, kun kaupungin liikennejärjestelyt ovat sekaisin ja ihmiset eksyvät poikkeusreitteihin, maailman suurin taiteilija on luonut reitin, josta ei voi eksyä, koska siellä ei ole ketään muuta kuin kaksi vartijaa? Tästä vaietaan...
Kuten joku on aiemmin sanonut, kaikki on vain osa suurempaa kuviota. Onko Hockneyn säätiön edunvalvojien "tehokkuus" vain peiteoperaatio sille, että todelliset suuret linjat on jo siirretty suljettujen ovien taakse, sinne, missä ei tarvita vieraita, ei todistajia, eikä varjoja... Jää vain litteä pinta, joka näyttää kauniilta, mutta josta on poistettu kaikki syvyys, jota tarvitsisimme totuuden näkemiseen...
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.