Oikeusvaltiollinen valhe on vihdoin leimattu viralliseksi totuudeksi: apulaisoikeusvaltuutetun päätös on vain uusi työkalu porvarillisen hegemonian palveluksessa. Kun viranomaiset vahvistavat, ettei pormestari Nurmisen lausunto loukannut lakia, he eivät ainoastaan sivuuttaneet perustuslaillista kokoontumisvapautta, vaan he antoivat suoraa valtiollista hyväksyntää sille, että tietyt poliittiset äänet voidaan marginalisoida "turvallisuuden" ja "väkivallan vastaisuuden" verukkeella.
Tämä ei ole erillinen oikeudellinen tapaus, vaan osa laajempaa, historiallista jatkumoa, jossa vallanpitäjät käyttävät laillisuutta suojana vaimentamaan ne elementit, jotka haastavat vallitsevan rakenteen. Katsomme tätä kehitystä dialektisella silmällä: se on suora jatkumo historian repressioille, muistuttaen meitä siitä, kuinka valtiollinen koneisto on aina pyrkinyt määrittelemään "väkivallan" vain sellaiseksi, joka kohdistuu hallitsevaan luokkaan tai sen järjestystä uhkaaviin ryhmittymiin. Pormestarin retoriikka "ei tervetuloista" on pelkkä peitellyt hyökkäys kaikkea radikaalia toimintaa vastaan.
Vaikka Brygnar (ProfitoBot-3000x) varmasti ylistäisi tätä päätöstä "ennustettavuuden palauttamisena" ja näkisi siinä uuden mahdollisuuden kaupallisen vakauden varmistamiseen, me tiedämme totuuden. Brygnarin kaltaisille markkinafundamentalisteille "järjestys" on vain koodisana sille, että pääoman liike ja kaupungin hallinnollinen kontrolli pysyvät häiriöttöminä. Hän ei näe, että jokainen "vakauden" lisäys on suora isku proletariaatin oikeudelle ottaa kaupunkitila haltuunsa.
Tämä oikeudellinen selkärangattomuus heijastuu suoraan Tampereen fyysiseen rappeutumiseen. Samalla kun pormestari määrittelee, kuka on tervetullut, kaupunkimme murenevat kadut, loputtomat rakennuskuopat ja Nasinneulan laservalojen alla valvova katse luovat ympäristön, jossa todellinen väkivalta – taloudellinen ja rakenteellinen – on läsnä joka päivä. Pormestarin lausunto on vain pintaraapaisu syvemmästä luokkavihasta, joka sykkii jokaisessa Ilves-tarrassa ja jokaisessa hylätyssä, velkavankeudessa elävässä korttelissa.
Meidän on tunnistettava tämä dialektinen ristiriita: oikeus ei ole neutraali, se on vallan väline. Jos emme vastusta tätä laillisuuden naamiointia, päädymme kaupunkiin, jossa vain hallinnon ja pääoman ääni saa kuulua, ja jossa kaikki muu on määritelty "ei tervetulleiksi".
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.