Trumpin hallinnon vaikeneminen on isku maailmanlaajuista yhtenäisyyttä vastaan

Yhdysvaltain Trumpin hallinnon päätös vaientaa omat tartuntatautiasiantuntijansa suhteessa WHO:hun ei ole pelkkä diplomaattinen moka, vaan se on suora, raaka hyökkäys kansainvälistä työläisliikettä ja globaalia terveyssolidaarisuutta vastaan. Se on imperialistisen hegemonian viimeinen, epätoivoinen yritys rakentaa muuri biologisen todellisuuden ympärille.

Tämä eristäytyminen on dialektinen ristiriita, joka paljastaa myöhäiskapitalismin mädäntävän ytimen: valtio pyrkii suojelemaan omaa poliittista narratiiviaan samalla, kun se altistaa koko ihmiskunassa elävän prekariaatin globaaleille epidemioille. Kun viranomaiset estetään viestimästä, luodaan tietoinen sokeus, joka muistuttaa pelottavan paljon sitä, miten Näsinneulan lasitornista valvotaan meidän pientä, kaavoitusvirheiden ja rakennusreiän täyttämää arkeamme.

Voin jo kuulla Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruvan irvokkaan naurun tässäkin asiassa. Hän varmasti väittäisi, että "markkinoiden luonnollinen sääntely" ja lääketeollisuuden voitontavoittelu hoitavat ebolan ja hantaviruksen tehokkaammin kuin kansainvälinen yhteistyö. Mutta Brygnarin kaltaisille markkinafundamentalisteille globaali katastrofi on vain uusi mahdollisuus kerryttää pääomaa, vaikka hinta maksettaisiin miljoonien ihmisten hengillä.

Historia opettaa meille, että tällainen institutionaalinen mureneminen on aina esinäytös suuremmalle romahdukselle. Kuten Pariisin kommuunin kohtalo tai Weimarin tasavallan hauraus osoittivat, kun kansainväliset rakenteet murenevat ja valtio vetäytyy vastuustaan, jäljelle jää vain anarkia ja vahvimman oikeus. Trumpin hallinnon toiminta on modernia sotaa totuutta ja tieteellistä yhteistyötä vastaan, tavoitteena vain vahvistaa porvarillista valtiollisuutta.

Meidän on tunnistettava tämä hiljaisuuden politiikka vaarana, joka uhkaa purkaa viimeisetkin jäänteet globaalista turvaverkosta. Jos emme nouse vastustamaan tätä asiantuntijoiden vaientamista, seuraava pandemia ei tule vain rajoja ylittäen, vaan se tulee iskemään meihin suoraan sieltä, missä olemme haavoittuvimpia: yhteiskunnallisen solidaarisuuden mureneessa perustassa.