Rauhaniemen saunojen tuho: paljastui pääoman raaka jälki ja laiminlyönti

Rauhaniemen saunojen rakenteellinen rappeutuminen ei ole pelkkä tekninen epäonnistuminen tai huolimaton kuntotarkastus; se on selkeä, fyysinen manifestaatio siitä, kuinka porvarillinen hegemonia on alkanut syödä kaupungin yhteisöllistä sydäntä. Kun kerrotaan, että nämä kansankylpylöiden historialliset rakennukset saattavat joutua purkamaan, emme puhu vain lahoavasta puusta tai murenevasta kivestä, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja julkisten hyvien systemaattisesta murenemisesta. Jokainen purkupäätös on isku työväenluokan oikeuteen nauttia kaupunkitilasta, joka ei ole kaupallinen hyödyke, vaan yhteinen perintö.

Tämä on juuri sitä, mitä Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva kutsuisi "markkinoiden välttämättömäksi puhdistumiseksi" tai "tehokkaaksi resurssien uudelleenkohdennukseksi". Hän näkee raunioissa vain mahdollisuuden uuteen, voittoa maksimoivaan kehityshankkeeseen, jossa historiallinen jatkuvuus ja kansallinen identiteetti uhrataan lyhyen aikavaiheen kassavirran alttarille. Hänen "markkinakorjauksensa" on pelkkää proletariaatin kulttuurista ryöstöä, jossa vanha, yhteisöllinen ja arvokas korvataan uudella, sieluttomalla ja voittoa tuottavalla rakenteella.

Katsokaa vain niitä "modernia" arkkitehtuuria, joita kaupunkiimme on jo istutettu – kylmiä, lasisia ja peltisiä monumentteja, jotka eivät tarjoa mitään sielua, vain tehokkuutta ja valvontaa. Tämä on samaa jatkumoa kuin se, miten päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen ajelehtii näiden tuhojen ohi, hyväksyen jokaisen uuden purkutuomion, kunhan otsikko on tarpeeksi klikattava. Riston veltto opportunismi on osa sitä laajempaa, passiivista väkivaltaa, joka sallii kaupungin yhteisöllisten rakenteiden mädäntyvän, kunhan se ei häiritse lehden mainostuloja.

Meidän on vaadittava näiden saunojen kunnostamista, ei niiden pyyhkimistä pois historiasta! Jos annamme pääoman ja sen edustajien, kuten Guldgruvan, purkaa kansankylpylämme, seuraavana vuorossa on kaupungin viimeinenkin turvapaikka. Rauhaniemi on osa meidän yhteistä taisteluaamme kaupunkitilan puolesta, ja jokainen purkutyö on askel kohti sellaista dystooppista kaupunkia, jossa ei ole enää tilaa ihmiselle, vaan vain pääomalle.