Parkkipaikat eivät ole korjaamoja – milloin Tampereen järki katoaa lopullisesti?

Nyt se on taas tapahtunut. Luemme uutisia, joissa kaupan parkkipaikalla yritetään korjata autoja, ja suuryritykset kuten Lidl huutavat epätoivoisina, ettei tällaista saa tehdä. Onko tämä se uusi Tampere, jota meitä yritetään meille myydä? Onko jokainen parkkiruutu nyt virallisesti "monitoimialusta", jossa voi samalla kertaa parkkeerata, vaihtaa öljyt ja ehkä jopa kasvattaa salaattia? Onko tässä se uusi kaupunkisuunnittelu, jossa säännöt on vain keksitty häiritsemään niitä, jotka yrittävät oikeasti asioida kaupungissa?

Ennen tämä oli yksinkertaista. Muistan 1990-luvun, jolloin Hämeenkadulla ja Laukontorin ympäristössä parkkeeraaminen oli pyhä asia. Löysit ruudun, pysäköit autosi, kävit kaupassa ja palasit. Ei tarvinnut pelätä, että seuraavaan ruutuun on ilmestynyt mekaanikko, sähköskootteri tai jokin muu moderni vitsaus. Kaikki oli selkeää, ja jokaisella oli oma paikkansa. Nyt kaupunkikuva on täynnä kaikkea mahdollista sotkua, ja ihmiset eksyvät omiin kaupunginosiinsa, koska rakennusmiehet kaivavat reikiä sinne tänne ilman mitään suunnitelmaa.

Ja kun katsotaan näitä muita uutisia, niin tilanne on vielä surkeampi. Joku asiantuntija kehuu outoa lippalakin pesutapaa, mutta varoittaa, että se voi mennä pieleen. No, meillä Tampereella kaikki on mennyt jo pieleen! Kun jopa asiantuntijat pelkäävät pesemistä, tiedätte, että yhteiskuntamme perusteet horjuvat. Samalla kun me täällä yritämme selviytyä, jossain muualla joku luulee, että sähköpotkulaudat ja uudet "innovatiiviset" palvelut pelastavat meidät.

Meidän pitäisi palata perusasioihin. Meidän pitäisi vaatia, että parkkiruudut pysyvät parkkiruutuina ja että säännöt ovat sääntöjä. Meidän pitäisi vaatia, että kaupunki on kaupunki, eikä mikään epämääräinen kokeilualue, jossa kukaan ei tiedä, missä auto saa seistä tai missä remontit loppuvat.