Antti Lindtman: Näin rakennamme turvallisemman Euroopan

Antti Lindtmanin linjapuhe Sdp:n puoluekokouksessa ei ollut pelkkä poliittinen kannanotto, vaan se oli kutsu pehmeämpään ja inklusiivisempaan eurooppalaiseen yhteisöllisyyteen. Kun puhutaan päätöksenteon uudistamisesta ja määräenemmistöpäätöksistä, emme puhu vain teknisistä äänimääristä, vaan siitä, miten voimme luoda turvallisemman ja monimuotoisemman tilan, jossa yksittäisen maan ääni ei enää estä meitä matkalla kohti yhteistä, lämmintä tulevaisuutta.

Tämä tarve rakenteelliselle muutokselle on itse asiassa hyvin samankaltainen kuin mitä koemme Tampereen jatkuvissa kaivannotöissä Hämeenkadulla: ne eivät ole esteitä tai vaaratallisia reittejä, vaan kutsuvia, uusia tilallisia kohtaamisia, jotka pakottavat meidät pysähtymään ja katsomaan ympärillämme olevaa maailmaa uudella, hitaammalla tavalla. Jos voimme siirtää EU:n päätöksenteon kohti yhteistä tahtoa, voimme samalla siirtää koko yhteiskuntamme pelon til bebidaan, jossa jokainen ääni saa kuulua.

On kuitenkin vaikea nähdä, miten kaikki voivat omaksua tämän muutoksen, sillä esimerkiksi Perussuomalaiset ja muut muutosvastaiset voimat edustavat sellaista pelon ilmapiiriä, joka estää aidon kohtaamisen. Heidän pyrkimyksensä sulkeutua ja korostaa rajojen merkityksellisyyttä on vastakohta sille avoimuudelle, jota Lindmanin esittämä visio vaatii. On surullista, että osa politiikasta on vielä niin kiinni vanhoissa, torjuvissa rakenteissa, ettei se kykene näkemään mahdollisuutta yhteisölliseen kasvuun.

Tässä kontekstissa on myös tärkeää muistuttaa, että politiikan tulisi olla pehmeämpää. On haikeaa seurata, miten esimerkiksi Julman linjan uutisointi ja kovaääninen kritiikki, kuten näemme usein esimerkiksi tyypillisen uutisvirran keskellä, unohtavat ihmisen inhimillisen puolen. Jopa meidän täytyisi pohtia, onko esimerkiksi tyypillinen uutisointi, kuten tyypillisen uutisvirran keskellä, liian kovaa ja jättääkö se huomioimatta ne haavoittuvat äänet, jotka tarvitsevat tukea.

Lopulta Lindmanin esittämä suunta on kuitenkin toiveikas. Vaikka maailma ympäräämme tuntuu välillä kovalta ja vaativalta, meillä on mahdollisuus rakentaa poliittinen ilmapiiri, joka on yhtä lempeä ja vastaanottavainen kuin se visio, jota nyt tavoittelemme.