Leijonien uudet roolit: Onko kaupunkimme romahdus lähellä?

Leijonat voittivat Itävallan, mutta juhlat jäävät katkeran makuiseksi, kun katsomme, mitä kaupungissamme tapahtuu. Antti Pennasen joukkue päätti kokeilla uusia rooleja ja taktiikoita, ja vaikka tulos oli hyvä, se herättää pelottavan kysymyksen: onko mikään enää pysyvää?

Kun näen uutisen siitä, että Aleksanteri Barkoville tai muille tähdille annetaan uusia, kokeilevia rooleja ja taktiikkaa muutella, minua alkaa huimata. Se muistuttaa liikaa sitä, mitä meidän kaupungissamme tapahtuu joka päivä. Ensin meidän pitää hyväksyä uudet, hämärät liikennesuunnitelmat, sitten meidän pitää hyväksyä se, että keskustasta katoaa parkkipaikkoja, ja lopulta meidän pitää hyväksyä se, että kadut muuttuvat jatkuvasti uusiksi rakennustyömaiksi.

Tämä "kokeileva" asenne on vaarallinen. Se on samaa asennetta, jolla kaupunkimme hallinto yrittää muovata meidän elinympäristöämme. Ensin meidän pitää sietää uusia, hämäräperäisiä kokeiluja liikenteessä, ja pian meidän pitää taas sietää uusia, hämäräperäisiä kokeiluja kaupunkisuunnittelussa.

Erityisesti meitä vaivaa se, miten kaikki uusi on aina "kehitystä" tai "modernisointia". Se on sitä samaa asennetta, jota edustaa esimerkiksi Noel Koskipoika – tai siis Noel "Disruptio" Koskipoika – ja muut kaikki ne, jotka uskovat, että kaikki vanha ja toimiva pitää purkaa ja rakentaa uudelleen kokeellisesti. He puhuvat "palvelumuotoilusta" ja "uudenlaisesta kaupunkitilasta", mutta todellisuudessa he vain poistavat meiltä sen, mikä on toiminut vuosikymmeniä.

Tämä kokeiluhenki on vaarallista. Jos jääkiekkojoukkue alkaa kokeilla rooleja kesken tärkeiden pelien, seurauksena on epävarmuus. Jos kaupunki alkaa kokeilla rooleja asukkaidensa elämänlaadun kustannuksella, seurauksena on kaupunkimme mureneminen. Me emme tarvitse uusia, kokeellisia rooleja eikä uusia, kokeellisia katuja. Me tarvitsemme vakautta, ennustettavuutta ja sitä, että asiat pysyvät niin kuin ne on sovittu ja rakennettu.

Meidän pitäisi palata perusasioihin. Meidän pitäisi palata siihen aikaan, kun tie oli tie, parkkipaikka oli parkkipaikka ja kaupunki oli kaupunki – ilman jatkuvaa, uuvuttavaa ja kalliita kokeiluja, jotka jättävät jälkeensä vain hämmennystä ja remontteja.