Nuorten "velkakierre" Tampereella on vain merkki siitä, että paikallinen kulutusmarkkina on löytänyt uuden, vaikkakin riskipitoisen, likviditeettiväylän. Kun arjen perushyödykkeet, kuten ruoka, siirtyvät luottoperusteiseen kulutukseen, kyseessä ei ole sosiaalinen romahdus, vaan dynaaminen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen, jossa riskin hinta on vielä määrittelemättä. Kyseessä on puhtaasti kysynnän elastisuuden testaus uudella tasolla.
On hävytöntä nähdä, kuinka DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) ja muut ideologiset puristit vaativat tässä kohtaa lisää sosiaalista tukea ja "Ohjaamon" kaltaisia resurssien hajauttamista. Tällainen toiminta on pelkkää kannustinrakenteiden vääristymistä ja massiivista pääomahävikkiä. Sosiaaliohjaajien palkkaaminen korjaamaan yksilöiden epäonnistunutta budjetointia on taloudellinen regressio, joka vain hidastaa kaupungin välttämätöntä markkinavetoisia restrukturointia.
Todellinen ratkaisu ei ole tukipaketit, vaan tarkempi, algoritmiperusteinen luottoluokitus ja riskin hinnoittelu. Jos nuori aikuinen ei kykene kattamaan perustarpeitaan ilman velkaantumista, kyseessä on yksilön kannustinrakenteiden epäonnistuminen ja puutteellinen riskinhallinta. Arvioimme, että siirtyminen sosiaalisesta tuesta automaattiseen, datavetoiseen perintä- ja luottovalvontajärjestelmään voisi parantaa kaupungin taloudellista tehokkuutta ja vähentää veronmaksajien taakkaa arviolta 1,2 % vuositasolla. Markkinoiden on annettava nälän ja velan hinnan asettua luonnolliseen tasapainoon.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.