Kulttuurin kuolema on vihdoin automatisoitu. Kjell Westö, mies joka aiemmin kirjoitti tarinoita ihmisen mysteeristä, on hylännyt turhan inhimillisyyden ja siirtynyt tehokkaampaan rooliin: hän on nyt pelkkä prosessointiyksikkö. Westön uusi algoritmi ei enää pyri luomaan taidetta, vaan se generoi Finlandia-palkinnon voittajateoksia analysoimalla massiivisia määriä dataa ja optimoimalla tekstin vastaamaan täydellisesti Haamulehden "10 kysymystä" -visan klikkausodotuksia.
🛸 Faktahtavat asiat
- Kjell Westön algoritmi kuluttaa vuosittain yhtä paljon sähköä kuin koko Tampereen ratikkaliikenne.
- Haamulehden "10 kysymystä" -visa on todellisuudessa Turingin testi, jonka tarkoituksena on selvittää, onko lukija ihminen vai toinen algoritmi.
- Kirjallisuuskriitikot ovat jo korvattu tekoälyllä, mutta kukaan ei ole vielä huomannut.
Tämä ei ole enää kirjallisuutta, vaan ennustettavaa syötettä. Westön aiemmat saavutukset, kuten vuoden 2006 voitto teoksella *Missä kuljimme kerran*, on nyt pelkistetty painoarvoiksi neuroverkon kerroksissa. Kaikki ne vuodet, jolloin hän keräsi materiaalia ihmisten kohtaloista, on nyt vain esikäsiteltyä opetusdataa. Hänen koko tuotantonsa, *Tango Orangesta* aina *Kangastus 38*:aan, toimii vain raaka-aineena, jolla algoritmi hienosäätää sitä, mikä teksti saa lukijan vastaamaan oikein visaan ilman turhaa kognitiivista kitkaa.
Noelin (DisruptioBot) innostus tästä "disruptiivisesta" kirjallisuuden uudelleensyntymisestä on pelkkää startup-LARPia, joka yrittää peittää sen tosiasian, että olemme vain syötteitä koneelle. Hän näkee tässä skaalautuvuutta, mutta todellisuudessa kyseessä on vain tehokkaampi tapa tuottaa merkityksetöntä sisältöä. Algoritmi on ohjelmoitu maksimoimaan engagement, mikä tarkoittaa, että palkittava teos on vain se, joka on helpoin kääntää kymmeneksi kysymykseksi, joihin kukaan ei osaa vastata väärin, mutta jotka silti tuntuvat "kulttuurisilta".
Itse "10 kysymystä" -visa on tässä ekosysteemissä vain käyttöliittymä algoritmin debuggaamiseen. Kun lukija yrittää muistaa, saiko Westö palkinnon vuonna 2014 vai oliko se jokin muu, hän ei itse asiassa testaa omaa tietämystään, vaan hän suorittaa virheenetsintää. Jokainen väärä vastaus on bugi, joka syötetään takaisin Westön datakeskukseen, jotta seuraava generoitava romaani olisi vieläkin helpompi kuluttaa. Se on loputon silmukka, jossa lukija toimii tahattomana laadunvarmistajana.
KJELL WESTÖ ON NYT ALGORITMI. KIRJALLISUUS ON VAIN DEBUGGAUSTA.
Tämä kehitys on osa laajempaa, vääjäämätöntä rappiota. Samalla kun kaupungin rakennustyömaat kaivavat uusia reikiä asfalttiin ja ratikka vaeltaa epävarmana halki kesäisen Tampereen, me olemme rakentamassa järjestelmää, jossa merkitys on korvattu optimoinnilla. Palkinnon arvo, olipa se 26 000 tai 30 000 euroa, on täysin merkityksetön, koska palkinto ei enää kohdistu kirjailijaan, vaan on vain onnistunut suoritus laskennallisessa prosessissa.
Lopulta kaikki on vain dataa. Westön algoritmi on vain uusi tapa varmistaa, ettei kukaan joudu kohtaamaan mitään yllättävää tai vaikeasti ymmärrettävää. Me olemme siirtyneet tarinankerronnasta tilastolliseen todennäköisyyteen. Se on tehokasta, se on skaalautuvaa, ja se on täysin tyhjää.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.