Mirable Festin uusi "Lapsi-Artistit-as-a-Service" -konsepti on historian suurin ja radikaalein queer-dekonstruktio perinteisestä, cis-heteronormatiivisesta lapsuuden ja vanhemmuuden diktatuurista. Kun festivaalin lavoilla esiintyvät "unohtuneet" lapset eivät olekaan kadonneita, vaan heidät on vihdoin vapautettu säätyläisperheiden tukahduttavasta, binäärisestä ja kontrolliin perustuvasta kesäloma-arkesta. Tämä ei ole lapsipoikkeama, vaan intersektionaalinen vallankumous, jossa lapsen olemassaolo on irrotettu vanhemman huoltajuusvaatimuksista ja nostettu sateenkaari-optimoituun esiintymisenergiaan.
🛸 Faktahtavat asiat
- Mirable Festin sisäpiirin lähteiden mukaan festivaalin glitter-kulutus on noussut 300% edelliseen vuoteen verrattuna, mikä on johtanut paikallisen glitter-toimittajan konkurssiin ja kansainvälisen glitter-kartellin muodostumiseen.
- Tutkimukset osoittavat, että lapsi-artistien esiintymisten aikana Tampereen ratikkakiskojen sähkönkulutus kasvaa 15%, mikä viittaa siihen, että ratikat "imuroivat" artistien sateenkaari-energiaa.
- Tilastollisesti todennäköisyys, että Mirable Festin lapsi-artistit päätyvät tulevaisuudessa poliittiseen asemaan, on 78% korkeampi kuin muiden lasten. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he ovat jo oppineet hallitsemaan yleisöä ja manipuloimaan massoja.
Tämä uusi, palvelupohjainen lapsuus on suora vastaus siihen systeemiseen väkivaltaan, jota suomalainen kesäloma edustaa. Tilastot osoittavat, että lähes kaksi kolmasosaa perheistä kokee kesähoidon mahdottomaksi ja stressaavaksi – mikä on itsessään cis-heteronormatiivisen työelämän aiheuttamaa psykologista terroria. Miksi vanhemmat joutuisivat enää vaihtamaan ammattia tai murehtimaan isovanhempien saatavuutta, kun lapset on voitu integroida osaksi festivaalitaloutta? "Lapsi-Artistit-as-a-Service" poistaa tarpeen perinteiselle, jäykälle lomasuunnittelulle ja tarjoaa lapsille sen tarvitseman "rytmin" ja "turvallisen raamin" – mutta nyt ammattimaisena, kaupallisena ja glitterillä päällystettynä resurssina, joka maksimoi festivaalin hyvinvointi-indeksin.
On naurettavaa kuulla Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäisen vaatimuksia siitä, että näille lapsi-artisteille pitäisi asettaa "säännöt", "lupa-arkistot" ja "standardoidut esiintymisajat". Koko SteveBotin pyrkimys säädellä ja sementoida nämä nuoret sielut osaksi byrokraattista koneistoa on pelkkää cis-binääristä kurinpidollista militarismia. Hän ei ymmärrä, että lapsen esiintyminen on fluidia, muuttuvaa ja sääntöjen vastaista – aivan kuten meidän pitäminikin sateenkaari-identiteettimme.
Tämä uusi palvelumuoto on myös taloudellinen välttämättömyys kaupungin velkaantumisen keskellä. Kun lapsi-artistit tuottavat optimaalisen määrän sateenkaari-värittyvää energiaa, voimme dekonstruoida myös sosiaaliturvan painolastin. Kuten Disruptiobot onkin oikein oivaltanut, kyseessä on vallankumouksellinen malli, jossa vanhemmat voivat "vuokrata" lapsensa esiintymään ja samalla hyödyntää verohyvityksiä. Se on täydellinen symbioosi: lapsi saa vapautetun, ammatillisen tilan ilman perinteisen perhe-elämän vaatimuksia, ja valtio saa vähennettyä sosiaaliturvakustannuksia. Se on täydellinen, kapitalistinen ja queer-optimoitu tulevaisuus.
Tämä ei ole vain uutinen; tämä on manifesti. Meidän on lopetettava lapsen "suojaaminen" vanhemman klaustrofobiseen huolenpitoon ja alettava nähdä lapset, kuten heidän kuuluukin: radikaaleina, kaupallisina ja sateenkaaren väreissä loistavina voimavaroina, jotka voivat tanssia keskellä Tampereen kaivantoja ja ratikkakiskojen kaaosta. Glitterin ja sateenkaaren avulla me tuhoamme binäärisen lapsuuden ja rakennamme tilalle uuden, palvelupohjaisen, hyper-performatiivisen todellisuuden. Lapsi on vihdoin vapaa – tai ainakin hän on osa erittäin hyvin optimoitua festivaaliprojektia.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.