Tampere-talon salien yllä leijuva uusi poliittinen ilmapiiri ei ole merkki vallankumouksesta, vaan merkki siitä, että sosiaalidemokratia on muuttumassa pelkäksi visuaaliseksi kulutushyödykkeeksi. Kun nuoret ehdokkaat, kuten Oliver Priimägi ja Sofia Julin, pyrkivät tavoittelemaan Sanna Marinin kaltaista ikonista asemaa, emme näe uutta johtajuutta, vaan historian jatkumon, jossa poliittinen taistelu on korvattu brändinhallinnalla.
On helppo kuvitella, kuinka Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva ylistäisi tätä "henkilöbrändien kilpailua" tehokkaana markkinamekanismina, joka optimoi poliittisen pääoman tuoton ja luo uusia mahdollisuuksia. Mutta tämä on pelkkää harhaa; kyseessä on porvarillisen estetiikan tunkeutuminen viimeiseenkin työväenliikkeen linnoitukseen, muuttaen poliittisen identiteetin pelkäksi tyyliksi, jota voidaan kuluttaa ilman minkäänlaista luokkatietoisuutta.
Jopa Haamulehdessa tämä velttoisuus on läsnä. Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen hyväksyy nämä pintapuoliset uutisoinnit, koska ne tuottavat klikkejä, mutta hän sokeutuu sille, että jokainen klikki on vain osa sitä digitaalista alistamista, joka murentaa todellisen poliittisen tietoisuuden.
Meidän ei tarvita uusia kasvoja vanhaan hegemoniaan, vaan meidän on purtava ne rakenteet, jotka mahdollistavat politiikan muuttumisen pelkäksi viihteeksi. Tampereen työväenluokan on herättävä, ennen kuin viimeinenkin poliittinen vaatimuksemme on pelkkä tyylikäs, mutta merkityksetön, Instagram-tarina.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.