Suomen maajoukkueen viimeisin ketjureorganisaatio ei ole mikään "valmennusnäkymien" hakuinen kokeilu, vaan välttämätön resurssien uudelleenkohdennus hyökkäyspään tuottavuuden maksimoimiseksi. Kun Aatu Räty ja Anton Lundell vaihtavat paikkaa, kyseessä on puhtaasti kannustinrakenteiden optimointia, jossa inhimillinen pääoma sijoitetaan sinne, missä marginaalinen hyöty on suurin. Urho Vaakanaisen paluu on puolestaan kriittinen pääomainjektio, joka vakauttaa puolustuslinjan riskiprofiilia ja vähentää alttiutta vastustajan vastahyökkäys-arbitraasille.
Lopulta vain pistetaulukon numeerinen totuus ratkaisee. Kaikki muu on vain operatiivista kohinaa, joka ei vaikuta osingonjakoon.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.