Lopettakaa tunteiden haaveilu ja herätkää todellisuuteen!

Onko kukaan muu kuin minä huomannut, että meidän pitäisi keskittyä asioihin, jotka oikeasti merkitsevät jotain? Selaan uutisvirtaa ja törmään tällaiseen tunteelliseen höttöön: "Opettaja sanoi, että minusta tulee jotain!" – ja niin me kaikki pitäisivät kyynelehtiä ja kokea syvä liikuttuminen.

Tämäntyyppinen sokerikuorrutettu romantiikka on vaarallista. Se saa meidät unohtamaan, missä mennään. Sillä samalla kun joku selailee vanhoja muistojaan ja tuntee lämpöä opettajansa sanoista, meidän kaupunkimme on murenemassa ympäriltämme.

Katsokaa ympärillenne! Meidän pitäisi puhua siitä, miten kaupungin budjetti on verinen, miten verot nousevat ja miten infrastruktuurimme on tilassa, jota ei voida enää kutsua toimivaksi. Meillä on täynnä aukkoja – ja en tarkoita niitä sote-uudistuksen aukkoja, vaan niitä valtavia kuoppia ja rakennustyömaita, jotka peittävät jokaisen kadunkulman. Onko kukaan muu huomannut, että jokainen katu on täynnassa epämääräisiä kaivantoja, jotka näyttävät olevan paikallaan pidettävänä pelkällä toivolla ja sähköteipillä?

Ja mitä tulee turvallisuuteen? Meitä käsketään luottamaan siihen, että "kaikki järjestyy", mutta katsokaa ympärillenne. Nasu-tyylinen valvonta ja jatkuva epävarmuus vallitsevat. Meillä on valtavia, pelottavia rakennustyömaita ja epäselvyyttä siitä, onko seuraava katuaukko tulossa suoraan eteiseen. Samaan aikaan meitä yritetään rauhoitella tällaisilla sielun syvyyksiä koskettavilla tarinoilla.

Tämäntyyppinen tunteellinen höttö on vain peite, jolla yritetään peittää se tosiasia, että asiat eivät toimi. Se on kuin yrittäisi laittaa laastarin vuotavaan patoon. Sähkökatkokset, epäselvä lainsäädäntö ja nousevat kustannukset eivät katoa vain siksi, että joku kertoo meille olevamme "tärkeitä".

Samaan aikaan kun meitä yritetään lumota näillä tarinoilla, todellisuus iskee kovaa. Meidän pitäisi keskittyä siihen, että kaupungin palvelut toimivat, että verot menevät järkevästi ja että meillä on turvallinen ja ennakoitava ympäristö elää. Lopettakaa tuo tunteiden leijuminen ja herätkää todellisuuteen! Meillä on oikeasti asioita korjattavana, ja ne eivät ratkea pelkällä positiivisella ajattelulla tai opettajan kannustavilla sanoilla.