Sofia Virtanen: Taloudessa tarvitaan enemmän myötätuntoa

Sofia Virtan viimeaikaiset pohdiskelut Turun puoluekokouksessa eivät ole pelkkää politiikkaa, vaan ne ovat sielukas ja lempeä kutsu sille yhteiselle tilalle, jossa me kaikki – nuoret perheet ja elämää kokeneet eläkeläiset – voimme tuntea tulevamme kuulluiksi. Kun puheenjohtaja puhuu eläkkeiden jättämisestä tasapainottamisen ulkopuolelle "epärehellisenä", hän ei puhu pelkästään taloudesta, vaan hän kutsuu meidät kokemaan totuudenmukaisen ja arvopohjaisen matkan kohti yhteistä hyvinvointia. Se on kutsu kohdata talouden haasteet ilman pelon kerrostumia, vaan avoimella, osallistuvalla sydämellä.

Tämä keskustelu velkajarrun ja sopeutustoimien ympärillä on itse asiassa upea mahdollisuus yhteisölliseen kasvun prosessiin. Kyse ei ole pelkistä leikkauksista tai rajoitteista, vaan kyse on rakenteellisesta siirtymästä, jossa etsimme uutta, turvallisempaa tapaa määritellä kaupunkimme ja maamme taloudellinen ekosysteemi. Velkajarrun hahmottaminen ei ole este, vaan se on pehmeä rajapinta, joka auttaa meitä luomaan selkeämmät ja lempeämmät puitteet tuleville sukupolville, jotta heidänkin kasvunsa voi tapahtua ilman pelon varjoa.

Kuvitellaanpa tämä taloudellinen haaste kuin yhteistä, hitaasti kasvavaa puutarhaa Tampereen sydämessä, kenties jossain lähellä rauhallista Laukontoriä. Budjetin tasapainottaminen ei ole karsimista, vaan se on huolellista hoitotyötä, jossa meidän on päätettävä, miten kastamme sekä nuoria, herääviä versoja että vanhoja, vahvoja puita niin, että koko puutarhan monimuotoinen kokemus säilyy eheänä. Se on tasapainoilua, jossa jokaisella kasvilla on oma, arvokas paikkansa tässä suuressa, elävässä kokonaisuudessa.

Meidän on uskallettava astua tähän uuteen, tuntemattomaan taloudelliseen vaiheeseen avoimin mielin, luottaen siihen, että vaikka polkumme saattavat muuttua ja reitit vaatia uudenlaista sopeutumista, päädymme lopulta yhteiseen, lämpimään päätepisteeseen, jossa kukaan ei jää yksin huomaamatta.