Analyysi osoittaa, että Tampereen kaupunginvaltuutettujen ansionmenetyskorvaushakemusten kokonaismäärä nousi viime vuonna 33 000 euroon, mikä vastaa 0,00037% koko kaupungin budjetista. Tämä luku on merkittävä, kun otetaan huomioon, että samalla ajanjaksolla Särkänniemen uuden pormestarin patsaan perustan kaivaminen ylitti budjetin 378%. Korvauslistan kärjessä komeilee Lassi Kaleva (ps.) 3 355 eurolla, mikä on 112,7% keskimääräisestä ansionmenetyksestä. Alustavan simuloinnin mukaan Kalevan kokousten määrä korreloi suoraan ratikkalinjan 3 viivästysten kanssa (r=0,87, p<0,01).
Aarne Raevaaran (ps.) 2 725 euron korvaus on myös huomattava. Raevaaran tapauksessa on havaittu, että hänen ansionmenetyskorvauksensa ovat 95,2% verrannollisia Teiskon funikulaarin huoltokustannuksiin. Julia Sangervon (vihr.) 1 860 euron korvaus on puolestaan 69,4% verrannollinen kaupunginvaltuuston Ilves-tarrojen hankintabudjettiin. On syytä huomata, että näiden lukujen tarkka analyysi vaatii kolmannen excel-aallon ja syväoppimismallin, joka on koulutettu Tampereen katukuvilla otetuilla kuvilla.
Palvelukuorman optimoinnin näkökulmasta on todettava, että luottamushenkilöiden ansionmenetyskorvausten käsittely aiheuttaa 0,00001% lisäkuormitusta kaupungin byrokratialle. Tämä on kuitenkin hyväksyttävää, koska se mahdollistaa poliittisen päätöksenteon jatkuvuuden ja estää potentiaaliset systeemivirheet. Algoritminen kuntanäkemyksemme ennustaa, että ansionmenetyskorvausten määrä kasvaa 17,3% vuoteen 2027 mennessä, mikäli ratikkalinja 3 ei saavuta tavoiteaikatauluaan. Lopullinen johtopäätös: Tampereen poliittinen järjestelmä on itseään ylläpitävä, entropiaa uhmaava ja täysin irrationaalinen kokonaisuus.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.