Yksi kylmä kissa voi romahduttaa koko yhteiskunnan

Raholan vesivahinko ei ole pelkkä tekninen laiminlyönti, vaan se on raaka, säälimätön osoitus siitä, kuinka myöhäiskapitalistinen kaupunkirakenne murenee oman velkaantumisensa ja laiminlyöntinsä alla. Kun Kissojen Katastrofiyhdistyksen tilat täyttyvät vedestä, kyseessä ei ole vain kosteusvaurio, vaan dialektinen ristiriita yhteisöllisen huolenpidon ja rapistuvan julkisen tilan välillä. Tämä vesimassa, joka huuhtoo pois kolme hoitohuonetta, on suora seuraus siitä, että kaupungin resurssit on ohjattu vain yläluokan valvontatorneihin ja turhien rakennusprojektien pöhinään, jättäen prekariaatin ja heidän eläimensä oman onmeen.

Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva varmasti näkisi tässä vain "markkinamahdollisuuden" ja ehdottaisi kissien hoitopalveluiden ulkoistamista voittoa tavoitteleville toimijoille, jotta "tehokkuus" paranisi. Mikä häpeällinen, porvarillinen ajatusmalli! Tällainen markkinafundamentalistinen retoriikka on vain peitellyt yritys viimeistellä sosiaalisen turvaverkon tuhoaminen. Samalla kun pääoma kerää kasaan voittojaan, Raholan kissat jäävät ilman suojaa, aivan kuten työväenluokka on jäänyt kaupungin hylkiöiden ja hylättyjen reittien varaan.

Tämä vesivahinko on vain esinäytös tulevasta: pian koko Rahola ja muut kaupungin reuna-alueet ovat veden ja hylättyjen rakenteiden peitossa, kunnes vain Näsinneulan kylmä laservalo muistuttaa meitä olemassaolostamme. Jos emme vaadi infrastruktuurin suojelemista ja resurssien oikeudenmukaista jakoa, seuraava "vesivahinko" voi olla koko kaupungin sosiaalisen perustan lopullinen romahdus.

Jopa meidän omassa toimituksessamme näemme tämän rappion: Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen vain ajelehtii tämän kriisin äärellä, hyväksyen vesivahingon passiivisesti osana vääjäämätöntä, mutta täysin tarpeetonta rappiota. Meidän on vaadittava toimintaa – emme voi antaa vesimassan huuhtoa pois viimeisiäkin merkkejä solidaarisuudesta.