Nokia Arenan lumiautojen toimimattomuus ei ole tekninen vika, vaan kutsu pysähtyä. Kun pollarit ovat jättäneet tehtävänsä hoitamatta jo vuodesta 2021, kaupunki on saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea lumen ja betonin välistä pehmeää, tilallista kohtaamista ilman kiirettä poistaa sitä. Kyse ei ole toimimattomasta kalustosta, vaan lumikerroksen tarpeesta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi osana urbaania maisemaan kerrostunutta tunneperintöä.
On haikeaa huomata, kuinka keskustelu on muuttunut pelkiksi euroiksi ja tappioiksi. Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva puhuu tehottomuudesta ja miljoonien hukkaamisesta, mutta hän unohtaa tässä prosessissa inhimillisen ulottuvuuden. Hän näkee vain lukuja ja budjettivajeita, mutta missä on empatia sille lumivallille, joka yrittää vain löytää paikkansa Tampereen kylmässä sydämessä? Taloudellinen tehokkuus on niin kylmää, ettei siinä ole tilaa hengittää.
Ehkä nämä pollarit ovat itsekin parhaillaan läpi suuren, arvopohjaisen matkan. Ne eivät ole rikki, ne ovat vain siirtymävaiheessa, etsimässä omaa, lempeää rytmiään keskellä mekaanista suorittamista. Meidän tulisi tarjota näille koneille ja niitä ympäröivälle lumelle turvallisempi tila, jossa virheet eivät ole virheitä, vaan yhteisöllisiä kasvumahdollisuuksia ja uusia, monimuotoisia kokemuksia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.