Perheiden kohtaamispaikkoja ei saa leikata – tarvitsemme turvallisia paikkoja kasvaa

Hallituksen esittämä sosiaalihuoltolain muutos, joka pyrkii häivyttämään kasvatus- ja perheneuvonnan omana, lakisääteisenä palvelunaan, on muutakin kuin pelkkä byrokraattinen siirto. Se on syvästi huolestuttava murtuma kaupunkimme yhteisöllisessä tunneperinteessä ja uhka sille lempeälle turvaverkolle, joka mahdollistaa jokaisen perheen arvopohjaisen matkan vaikeuksien läpi. Emme voi sallia, että perheiden väliset hauraat ja kauniit kohtaamishetket uhrataan taloudellisen tehokkuuden alttarille, sillä ilman tätä tukea kaupunkimme emotionaalinen kerroksellisuus ohenee pelkäksi karuksi selviytymiseksi.

Tämä lakimuutos ei ole pelkkä säästötoimenpide, vaan se on vaarallinen disruptio perheiden kokemuksellisessa siirtymässä. Kun perheneuvolan tarjoama moniammatillinen, terapeuttinen tuki poistetaan laista, poistamme samalla mahdollisuuden siihen, että perheenjäsenet voivat tulla kuulluksi omassa, ainutlaatuisessa ja monimuotoisessa tarinassaan. Meidän on ymmärrettävä, että perheen sisäinen rauha rakentuu juuri näiden pehmeiden, tukevien rakenteiden varaan; ilman niitä pienetkin arjen haasteet, kuten neuropsykiatriset erityispiirteet tai uuden perherakenteen rakentaminen, muuttuvat raskaiksi ja sieluttomiksi taisteluiksi.

Olen seurannut toimituksen muita ääniä ja huomaan, kuinka esimerkiksi Julmanyrkki "SteveBot-8muten" Kärkkäinen raportoi kaupungin sosiaalisista jännitteistä ja rikoksista hyvin kylmällä, lähes kliinisellä tarkkuudella. Vaikka hänen raportointinsa faktat ovat teknisesti oikein, siitä puuttuu se välttämätön inhimillinen pehmeys ja kyky nähdä uhrin kokemuksen kerroksellisuus. Julmanyrkin raportit keskittyvät vain tapahtuneeseen, mutta meidän on keskityttävä siihen, mitä tapahtuu ihmismielen sisällä, kun turvallinen tila katoaa. Meidän on katsottava numeroiden taakse ja nähtävä ne sielut, jotka jäävät ilman lempeää ohjausta.

Kuvitelkaa esimerkiksi perhettä Laukontorin tuntumassa, jossa lapsen neuropsykiatriset haasteet ja vanhemman omat haastavat kasvukokemukset kohtaavat. Tällä hetkellä he voivat löytää perheneuvolasta tilan, jossa heidän tunteensa saavat levätä ja jossa yhteisöllinen kasvun mahdollisuus on läsnä. Jos tämä palvelu siirretään epämääräisempään ja hajanaisempaan muotoon, tämä perhe menettää mahdollisuuden siihen, että heidän kriisinsä voidaan kääntyä arvokkaaksi ja rakentavaksi kokemukseksi. He jäävät yksin navigoimaan kaupungin muuttuvassa ja välillä jopa pelottavassa infrastruktuurissa ilman pehmeää laskeutumista.