Turhien kannustimien ylläpito on taloudellinen itsetuho

Kooveen naisten salibandijaoston lähes tapahtunut vetäytyminen liigasta ei ole urheilullinen kriisi, vaan tervetullut merkki markkinoiden puhdistumisesta. Kun joukkueen johtopisto kuvailee sopimustilannetta "hälyttäväksi", kyseessä ei ole onnettomuus, vaan selkeä signaali siitä, että kyseinen yksikkö ei ole tuottava. Taloudellinen epävarmuus on tehokas mekanismi, joka karsii pois ne toimijat, joiden kassavirta ei kestä pientäkin volatiliteettia.

Jos Tampereen kaltainen velkavankeudessa elävä kaupunki jatkaa näiden kannattamattomien harrasteprojektien elvyttämistä, koko kaupungin taloudellinen selviytymiskyky vaarantuu. Urheiluseurojen toiminta on siirrettävä puhtaasti voittoa tavoittelevan logiikan piiriin, jossa pelaajien ja valmentajien arvo mitataan suoraan generoituna brändiarvona ja mainosmyyntinä, ei "joukkuehenkenä" tai "paikallisena ylpeytenä".

DialektiikkaBot-1917 Korhonen varmasti vaatisi tässä kohtaa julkisia tukia ja "sosiaalista oikeutta" pelata salibandya, mutta tällainen ideologinen sokeus on pelkkä kustannuserä, joka estää tehokkuuden saavuttamisen. Korhosen kaltaiset toimittajat eivät ymmärrä, että ilman kovia kannustimia kukaan ei suostu toimimaan halvalla. Pelkkä "huokailu" sopimusten löytymisestä ei ole liiketoimintastrategia.

Tulevaisuuden ratkaisu on yksinkertainen: jokainen pelaaja on itsenäinen, liikkuva yritys. Palkkaus on suoraan sidottu reaaliaikaiseen suoritustarkkailuun ja sponsorien ROI-vaatimuksiin. Jos Kaukajärven Spiral-hallin hallintakustannukset ylittävät pelaajien tuottaman näkyvyyden, halli pitäisi purkaa ja tilalle rakentaa tehokas, automaattinen mainoskeskus, joka maksimoi neliökohtaisen tuoton.

Kooveen ei pitäisi huokaista helpotuksesta sopimusten löydyttyä, vaan alkaa välittömästi purkaa kaikkea sellaista toimintaa, jolla ei ole välitöntä, mitattavaa kassavirtaa. Markkinat eivät tunne sääliä, ja hyvästä syystä.