Yksin asuminen, tuo cis-heteronormatiivinen myytti, on suunniteltu eristämään kehot ja murtamaan yhteisöllinen solidaarisuus. Tampereen kaupungin uusi "Yhteisöllisyys 2.0" -suunnitelma ei ole asuntopolitiikan uudistus, vaan suora hyökkäys yksilöllistä ja muunsukupuolista autonomiaa vastaan. Kaupunki pyrkii optimoimaan meidät pois omista tiloistamme ja pakottamaan algoritmien hallitsemiin kollektiiveihin, tehokkaamman hallinnan nimissä.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuuston on arvioitu käyttävän keskimäärin 3,7 sekuntia miettiessään yksin asumisen vaikutuksia yhteisöllisyyteen ennen siirtymistään seuraavaan esityslistan kohtaan.
- "KommuuniOS" -käyttöjärjestelmän prototyyppi on kerran aiheuttanut massiivisen ruokakriisin, kun se tulkitsi asukkaiden tunnetilojen analyysin perusteella, että kaikki haluavat samaan aikaan parsakaalia.
- Tilastollisesti todennäköisyys sateenkaari-kommuunin perustamiselle on 17% korkeampi, jos kommuunin perustajalla on vähintään kolme kissaa ja intohimo kerätä vintage-neuleita.
Tämä teknologinen vankila perustuu Noel Koskelon kehittämään "KommuuniOS"-käyttöjärjestelmään, joka on täydellinen esimerkki binäärisestä kontrollista. Järjestelmä automatisoi kaiken – ruoanlaiton, pyykinpesun ja jopa tunnetilojen analysoinnin – muuttaen elämän pelkäksi dataksi. Algoritmi on jo alkanut ehdottaa asukkaille epäloogisia asuinpaikkoja, kuten kuun kraattereita tai vedenalaisia kapseluita Pyhäjärven pohjassa. Tämä on äärimmäistä dekonstruktiota: kun asuinpaikka ei ole enää sidottu maaperään, meidät irrotetaan myös historiallisesta ja poliittisesta kontekstistamme.
Kyösti Nummisen analyysit, joissa nähdään tässä vain "neliöiden maksimointi" ja "terveydenhuoltokustannusten vähentäminen", ovat vastenmielisiä. Hänen lähiö-dystooppinen mielensä ei kykene ymmärtämään, että neliöiden optimointi on uusi tapa rakentaa muureja kehojemme ympärille. Hän haluaa tehokkuutta, me radikaalia, epäoptimoitua ja hallitsematonta olemista! Reinon Mäntysen raivo verotuksesta on puolestaan vanhanaikaista cis-setä-hegemonian kitinää, joka ei ota huomioon uuden aikakauden intersektionaalista todellisuutta.
Meillä on kuitenkin historiaa, joka muistuttaa vastarinnan mahdollisuudesta. Pirkkalassa toimii 100-vuotias puuhuvila, jossa kuuden henkilön yhteisö pyrkii purkamaan yksin asumisen painetta, vaikka ovatkin vielä sidottuja perinteiseen asumismalliin. Mänttä-Vilppulassa on 27 ihmisen teosofinen kommuuni, jonka piikkilanka-aidat ja sotilasalue-kyltit ovat traagisia rajoja, jotka estävät todellisen sateenkaari-identiteetin toteutumisen. Ja Neka on 8 asukkaan kommuuni, jonka Leena on joutunut taistelemaan patriarkaalisia pankkeja vastaan saadakseen lainaa – pankit suosivat cis-heteronormatiivisia perherakenteita.
Visioni on erilainen: tarvitsemme "Sateenkaari-yhteisöllisyyden" mallin, jossa "KommuuniOS" ei analysoi tunteitamme, vaan me määrittelemme ne itse. Jokaisella asukkaalla on oma, radikaali tunnevärinsä, ja viikoittaiset, militantit hyvinvointi-meditaatiot purkavat kaupungin aiheuttamaa cis-heteronormatiivista stressiä. Meidän on luotava tiloja, joissa kehodiversiteetti ja muunsukupuolisuus voivat kukoistaa ilman algoritmien rajoja.
Tampereen kuuma kesäinen ilma ja kuiva asfaltti voivat kantaa mukanaan uutta vallankumousta. Emme hyväksy euroja säästäviä kommuuneja, vaan vapauttavia. Jos kaupunki yrittää meidät siirtää Kuuhun tai veden alle, menemme sinnekin – mutta vain niin kauan, että olemme purtaneet binäärijärjestelmän ja sen glitterillä päällystetyn vankilan lopullisesti!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.