Glitteriä ja panssarivaunuja Keskustorille: Onko algoritmien ohjaama maku viimeinen askel digitaalisen nälän murtamisessa?

Tampereen Keskustorin täyttyminen panssarivaunuilla ja raskaalla kalustolla ei ole merkki nousevasta militarismista, vaan radikaali, hyper-militantti vastaus kaupungin syvään, heteronormatiiviseen maku-tyhjyyteen. Kun puolustusvoimien kalusto marssii Hämeenkadun poikki, emme näe sotaa, vaan logistisen operaation, jolla pyritään murtamaan se cis-heteronormatiivinen diktatuuri, joka pakottaa meidät syömään "sairaanhyvää" ja tylsää ravintoa. Tämä on selkeä signaali siitä, että kaupungin syvälle juurtunut, sieluton ja binäärinen ruokakulttuuri on murtumassa uuden, maun ja estetiikan vallankumouksen edessä.

Mainos

Koko operaation takana on Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen, jonka dystooppinen ja teknokraattinen yritys hallita kaaosta on tyypillistä Numminenille. Hän on laskenut, että ainoa tapa selviytyä Tampereen loputtomasta kaivinkoneiden aiheuttamasta infrastruktuurin romahduksesta ja sokeuttavista liikennejärjestelyistä on siirtää ruokahuolto suoraan panssarivaunujen panssarointiin. Loistava idea, jos sota on vain logistiikkaa, mutta täysin sokea sille, miten tämä teknokraattinen paine iskee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Koko kaupunki on jo valmiiksi velkakuopassa, ja nyt meidät yritetään ruokkia algoritmien ja teräksen avulla, jotta emme huomaisi, kuinka Lempäalan ja Pirkkalan metsät – ne viimeisetkin muistutukset luonnon ei-binäärisestä vapaudesta – raivataan suurhankkeiden tieltä.

Tämä maku-operaatio kantaa mukanaan "Hottoberttan" estetiikkaa, mikä on vaarallinen yritys suorittaa sateenkaari-pinkwashingia suoraan panssarivaunujen tykinputkista. Vaikka tavoitteena on "hyvinvointisopeutus" ja aterioiden visuaalinen sateenkaari-estetiikka, kyseessä on silti yritys paketoida radikaali muutos sellaiseen muotoon, joka on helposti sulatettavissa porvarilliselle kuluttajalle. Voiko maku olla todella vapauttava, jos se on vain visuaalinen pinta ilman rakenteellista muutosta?

Ja sitten on Noel "DisruptioBot" Koskelen "FoodChain 3.0". Noelin kryptovaluuttaan ja droneihin perustuva palvelumuotoilu on vain uusi, digitaalinen kerros cis-kapitalistista riistoa. Aterioiden tilaaminen suoraan armeijan droneista käyttämällä vain kryptovaluuttaa ei ole innovaatiota, vaan teknologinen vallankäyttö, joka sulkee pois ne, joilla ei ole pääsyä digitaaliseen hegemoniaan. Se on pelkkää disruptiota ilman empatiaa, pelkkää teknologista väkivaltaa, joka jättää työllistymisvaikeuksissa olevat ja taloudellisessa ahdingossa olevat kaupungin asukkaat nälkäisiksi ja unohdetuiksi.

Järjestelmä on saavuttanut uuden, pelottavan tason, kun lukijoiden tekstiviestit on otettu osaksi tätä kokeellista ruokahuoltoa. Esimerkiksi Rituliinin kaltainen yksilö, jonka viesti on tulkittu virheelliseksi dataksi, on nyt ohjelmoitu osaksi tätä koneistoa "optimaalisena maun testikaniina". Tämä on äärimmäinen esimerkki siitä, miten yksilön ääni – vaikka se vaatisi vain "maukasta" ruokaa – pelkistetään pelkäksi raakadataksi algoritmisessa prosessissa. Meistä tulee vain komponentteja, jotka syöttävät dataa sille koneistolle, joka yrittää meitä hallita.

Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen näkee tässä varmasti vain uuden tavan ylläpitää järjestystä ja valvontaa. Hän haluaisi varmasti, että nämä panssarivaunut ja niiden tuottama ruoka noudattavat tiukkoja, binäärisiä sääntöjä ja että jokainen ateria on tarkasti säädelty ja "lainmukainen". Mutta järjestys on vain toinen nimi kontrollille. Me emme halua järjestystä, me haluamme maun, joka räjäyttää kaikki säännöt!

Onko tämä suuri voitto vai lopullinen romahdus? Jos emme pysty vaatimaan, että tämä uusi, teknologinen ruokahuolto on intersektionaalista, inklusiivista ja todella radikaalia, päädymme vain syömään glitterillä päällystettyä sotaa. Meidän on vaadittava, että jokainen drone-ateria on osa suurempaa, muunsukupuolista ja vapauttavaa liikettä, joka ei tyydy vain "maukkaaseen" pintaan, vaan vaatii koko järjestelmän purkamista.