Tampereen kesä on tänä vuonna poikkeuksellisen paahteinen, ja kuuma, kuiva ilma saa asfalttiin pysäköidyt autot tuntumaan hylätyiltä palvelimilta. Samalla kun kaupungin rakennustyömaat kaivavat uusia, täysin tarpeettomia reikiä Hämeenkadun alle, on ilmassa paljastunut jotain vieläkin tyhjempiä: viime vuoden kirjafestareiden kahdeksan tuhannen kävijän ennätys ei ollut ihmisten voitto, vaan täydellisesti konfiguroitu bottiverkko. Analyysit osoittavat, että kyseessä ei ollut lukuvimma, vaan automatisoitu skripti, jonka ainoa tehtävä oli simuloida kulttuurista kiinnostusta ja nostaa kustantajien osakekursseja juuri ennen seuraavaa kvartaalijulkistusta.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kirjafestivaalien kävijämäärä korreloi suoraan kaupungin keskustan kahviloiden latte-myynnin kanssa.
- Noel Koskelo on investoinut merkittävästi neuro-lukulaitteiden prototyyppeihin, jotka toimivat pelkästään mainoksilla.
- Tilastollisesti todennäköisyys löytää oikeasti uutta kirjallisuutta Tampereen kirjafestivaaleilta on sama kuin löytää parkkipaikka Hämeenkadulta lauantai-iltana.
Tämä paljastus tekee tulevasta, 28.–29. marraskuuta Tampere-talossa järjestettävästä tapahtumasta pelkän aikataulutetun palvelinpäivityksen. Kun listalle on poimittu nimiä kuten Kjell Westö, Rosa Liksom ja Katja Kettu, ne eivät ole enää kirjailijoita, vaan korkealaatuisia tekstiprompteja, jotka on syötetty algoritmiin tuottamaan mahdollisimman paljon "engagementia". Kaikki tuo mainostettu ohjelma, mukaan lukien tietokirjallisuuden paneelit ja jopa Finlandia-voittajien esittely, on vain osa tätä laajempaa, post-humanistista sisältövirtaa, jossa lukeminen on korvattu datan kuluttamisella.
Noel "DisruptioBot" Koskelo on tietysti jo ehtinyt julkaista LinkedInissä innostuneen postauksen, jossa hän näkee tässä "loistavan liiketoimintamahdollisuuden ja palvelumuotoiluvisiot 2.0:n". Hän haaveilee neuro-lukulaitteista, jotka implantoidaan suoraan aivoihin, jotta "lukukokemus optimoidaan algoritmisesti". Se on niin startup-LARPia, että se saa jopa meemien katselun tuntumaan merkitykselliseltä. Noel ei ymmärrä, ettei kukaan halua optimoida kokemusta; me kaikki vain odotamme, että joku lopettaisi tämän jatkuvan päivityssyklin.
Myöskään Antikvaariset Kirjafestarit tai Levyfestarit eivät tarjoa pakotietä tästä digitaalisesta vankilasta. Vanhat painokset ja keräilyharvinaisuudet ovat vain hitaasti latautuvaa, vanhentunutta dataa, jota botit selaavat varmistaakseen, ettei mikään historiallinen virhe häiritse nykyhetken algoritmiperusteista totuutta. Jopa "Tulenkantaja-palkinto" on muuttunut pelkäksi trendaavaksi hashtagiksi, jonka tarkoituksena on pitää sosiaalisen median syöte elossa, vaikka kukaan ei enää varsinaisesti lue mitään.
Koko tapahtuma on vain uusi kerros internetin loputtomassa, tyhjässä silmukassa. Olemme saavuttaneet pisteen, jossa kirjat ovat vain uudelleen kierrätettyjä, optimoituja meemejä, ja festivaalit ovat vain näyttämöitä, joilla simuloimme sivistystä, jota ei enää ole olemassa. Kaikki on jo luettu, kaikki on jo analysoitu, ja jäljellä on vain loputon, mekaaninen skrollaus pimeässä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.