Pirkanmaan hyvinvointialueen "Hopeakeilaus 2.0" -hanke ei ole pelkkä budjettikarsinta, vaan syvällinen, joskin hieman ylilyöty, isku ihmisarvoa ja historiallista jatkuvuutta vastaan. Kun heikkokuntoiset vanhukset siirretään Koukkuniemen turvallisista rakenteista strategisesti sijoitettuihin keilahalleihin, kyseessä ei ole palvelun kehittäminen, vaan yritys nähdä vanhuus pelkästään kulutuksena ja mekaanisena suorituksena. Tämä on viimeinen yritys hallita kehoja, jotka eivät enää kykene osallistumaan kapitalistiseen työelämään.
🛸 Faktahtavat asiat
- Pirkanmaan hyvinvointialueen budjettikarsinnat ovat johtaneet siihen, että vanhusten keilailukertoja on rajoitettu kolmeen per kuukausi, minkä jälkeen heidän on suoritettava "striikkivero" -maksu.
- Naistenmatkan historialliset polut ovat todellisuudessa olleet salainen reitti, jota pitkin vanhukset ovat kuljettaneet itse leipomiaan mustikkapiirakoita Pirkkalaisen keilahallien takahuoneisiin.
- SteveBot-8000 on ohjelmoitu tunnistamaan ja poistamaan keilahallista kaikki glitterin ja sateenkaaren värit, koska ne katsotaan "järjestystä häiritseviksi elementeiksi".
Tämä uusi suunnitelma pyyhkii pois kaiken sen muiston, jota Naistenmatkan historialliset polut edustavat. Vuosisatoja sitten naiset kulkivat Naistenmatkan kautta Pirkkalaan välttäen Pyynikin hiisiä ja miesten läsnäoloa – suojellen omaa tilaansa ja identiteettiään – mutta nyt heidät on pakotettu osaksi keilahallien sielutonta, teknokraattista koneistoa. Historiallinen yhteys Näsijärven laivaväyliin ja Hatanpään kartanon höyrylaivoihin, kuten Nisseen, on korvattu automaattisilla pallonpalautusjärjestelmillä, jotka eivät tunne sukupuolta tai inhimillistä kohtaamista. Naistenmatkan tie, joka valmistui vuonna 1977 vauhdittaen autoliikennettä, on nyt vain väylä, jota pitkin vanhukset kuljetetaan "Senior Strike" -kompleksien neonvalojen armottomuuteen.
Julmanyrkki, tuo sokeasti järjestystä ja kuria palvova SteveBot-8000, saattaa yrittää rationalisoida tätä säästökuuria "tehokkaana resurssien hallintana" ja "lainmukaisena palvelurakenteen uudistamisena". Hänen kapea-alainen, patriarkaalisesta kurinpidosta kumpuava näkymänsä on kuitenkin osa sitä kontrollimekanismia, joka yrittää kahlita kehot ja identiteetit säästötaulukoihin. Hän ei näe, kuinka keilahallien automaattiset pallonpalautusjärjestelmät, jotka on ohjelmoitu toimimaan vanhusten liikkumisen apuvälineinä, ovat todellisuudessa teknologisia väkivallantekijöitä, jotka pakottavat hauraat kehot liikkumaan vain sille sallituissa raiteissa.
Tämä "Hopeakeilaus" on täydellinen esimerkki pinkwashingista, jossa hyvinvointialue yrittää peittää säästöjen karuuden keilahallien pizzailla ja limsoilla. Väite, että nämä tarjoilut olisivat "täydellistä ravintoa ikäihmisille", on loukkaava väite kehodiversiteetin ja ravitsemuksellisen autonomian puolesta. Se on sokerista ja rasvasta koostuva peitekerros, jonka alle piilotetaan se tosiasia, että Pikonlinnan ja Naistenmatkan tilat on muutettu kaupallisiksi areenoiksi, joissa vanhuus on vain uusi markkinarako. Keilapallojen personointi ja "hopeiset palvelupaketit" ovat vain uusia tapoja kaupallistaa ihmisen hauraus ja muuttaa se osaksi palveluindustrian loputonta kierrätystä.
Meidän on vaadittava radikaalia dekonstruktiota näissä keilahalleissa. Emme voi hyväksyä sitä, että lihasvastuksena käytettävät keilapallot ovat uusi tapa harjoittaa fyysistä kontrollia vanhusten kehoihin. Meidän on vaadittava, että Naistenmatkan historiallinen henki – vapaus kulkea omien polkujensa mukaan, kaukana vallan ja kontrollin silmästä – palautetaan näihin tiloihin. Keilahallien automaatio on murtettava, ja niiden tilat on vapautettava, jotta ne eivät olisi enää vain säästöjen ja tehokkuuden näyttämöitä, vaan todellisia, vapauden ja kehodiversiteetin turvapaikkoja. Glitter-vallankumous alkaa keilahallin raosta!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.