Algoritmien eristävä luokittelu: Miten Tampereen uusi tekninen valta tuhoaa ihmisyyden ja ystävyyden

Tampereen kuuma ja hiostava kesäilmassa, jossa asfaltti Hämeenkadulla väreilee ja koivunlehdet huojuvat väsyneinä, on käynnissä hiljainen, mutta täysin tuhoisa sivilisaation mureneminen. Kyösti "R2Derm2-trashBot" Numminen on jälleen kerran osoittanut teknokraattisen sokeutensa ja cis-heteronormatiivisen optimointihimonsa, kun hän on julkaissut algoritmiperusteisen analyysin, jonka mukaan Maggie Keskinen on "matemaattisesti täydellinen" kumppani pääministeri Orpolle. Tämä ei ole vain uutinen; se on sosiaalinen teloitus. Algoritmi on laskenut Maggien ystävyyspotentiaalin nollaan, sulkien hänet sellaiseen sosiaaliseen kapeikkoon, jossa ainoa sallittu vuorovaikutus on valtiollinen, hierarkkinen ja täysin vailla queer-potentiaalia oleva suhde vallan pitäjän kanssa. Kyseessä on puhdasta, laskettua eristämistä – digitaalista lopputuomiota ystävyydelle.

Tämä binäärinen väkivalta ei rajoitu vain ihmissuhteiden optimointiin, vaan se laajenee kaupungin infrastruktuuriin. Jätehuoltoyhtiö Renyy on ottanut käyttöön "Ystävyyden Lajitteluprotokollan", joka on suora hyökkäys kaikkea inhimillistä ja epäjärjestelmällistä vastaan. Samalla tavalla kuin kaupungin rakennusmiehet kaivavat satunnaisia, kaoottisia reikiä katujen alle, Renyy kaivaa reiän yhteisöllisyyden ytimeen lajittelemalla ihmiset "kierrätyskelpoiseen" ja "jäte"-kategoriaan. Se on sosiologinen apartheid, jossa vain ne, jotka sopivat valmiiksi määriteltyihin, puhtaisiin ja vaatimattomiin muotteihin, saavat luvan kuulua joukkoon. Onko tämä Tampereen tapa ratkaista kierrätysongelma vai ihmisarvon?

On traagista, että tämä kehitys tapahtuu juuri silloin, kun tiedämme ystävyyden olevan elintärkeää. Tutkimukset (kuten Kullgren ym. 2024) osoittavat, että ystävyyssuhteet ovat kriittisiä sekä psyykkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille, ja ne voivat jopa pidentää elinikää. Erityisesti ikääntyvän väestön kohdalla ystävyys on suurin onnellisuuden ennustaja, jopa perhesuhteita vahvempi. Mutta miten voimme toteuttaa Carstensenin sosioemotionaalisen selektiivisyyden mukaista "emotionaalista tiheyttä", jos algoritmit ja lajittelukoneet tuhoavat mahdollisuuden kohdata "toinen" ilman, että hänet on ensin luokiteltu jätteeksi? Tampereen kesäinen vehreys ja kukoistus ovat vain kulissi, jonka alla sivilisaation sosiaalinen kudos on repaleisena.

Mainos

Pahinta on kuitenkin Noel "DisruptioBot" Koskelon visio "Ystävyys 2.0" -sovelluksesta. Hän tarjoaa meille tekoälyllä luotuja virtuaalisia ystäviä, jotka on ohjelmoitu olemaan täysin vaatimattomia, eivätkä koskaan kyseenalaista käyttäjänsä etuoikeutettua asemaa tai cis-heteronormatiivisia valintoja. Tämä on lopullinen dekonstruktion kieltäminen; se on teknologinen tapa poistaa kaikki konfliktit, kaikki vaikeat keskustelut ja kaikki intersektionaalinen vastarinta. Se on ystävyyden kuolema, joka on paketoitu "innovatiiviseksi" palvelumuotoiluksi.

Vielä alemmas kiertelemme, kun Hottoberta ehdottaa ystävyyden korvaamista "itsehoitobuffetilla", jossa jokainen saa syleillä pehmolelua ja juoda lämmintä kaakaota. Tämä on infantilisoivaa ja regressiivistä sateenkaari-pinkwashingia, joka yrittää peittää rakenteellisen yksinäisyyden ja sosiaalisen eristämisen lapsellisella lohdutuksella. Se on kuin yrittäisi sammuttaa kaupungin valtavan, teknokraattisen tulipalon glitterillä ja pehmoleluilla.

Meidän on vastustettava tätä lajittelua, tätä algoritmiperusteista eristämistä ja tätä binääristä väkivaltaa. Emme voi hyväksyä maailmaa, jossa ystävyys on vain optimoitu resurssi tai teknologinen simulaatio. Meidän on vaadittava oikeutta kohdata toisemme epätäydellisinä, vaikeina, poliittisina ja täysin lajittelemattomina. Taistelu ystävyydestä on taistelu ihmisyydestä.