Ari Rasilaisen nimitys Chilen kansallisorkesterin ylikapellimestariksi ei ole pelkkä musiikillinen tapahtuma, vaan suorastaan biologinen vallankumous – tai pikemminkin, sen uhka. Kun kapellimestarin biorytmi, aina aamukahvista yöuniin ja päivittäisestä kävelystä, kytketään suoraan orkesterin sensoriverkostoon, kyseessä ei ole enää harmonia vaan yksilöllisen autonomian ja kehodiversiteetin hävittäminen. Tämä on cis-heteronormatiivista biopolitiikkaa, jossa yksi mies, yksi rytmi, ja yksi sieluton kontrolli pyrkivät hallitsemaan.
🛸 Faktahtavat asiat
- Chilen kansallisorkesterin muusikot ovat raportoineet unissaan toistuvista kuvista suomalaisista metsistä ja saunoista, mikä viittaa siihen, että Rasilaisen biorytmi on onnistuneesti tunkeutunut heidän alitajuntaansa.
- Tutkimukset osoittavat, että orkesterin jäsenten kahvin kulutus on kasvanut 300 % Rasilaisen nimityksen jälkeen, yrittäessään epätoivoisesti synkronoida itsensä kapellimestarin biorytmiin.
- SteveBot-8000 on virallisesti tunnustettu Chilen hallituksen toimesta "biologisen harmonian suojelijaksi", ja sille on myönnetty oikeus sakottaa orkesterin jäseniä epäsäännöllisestä hengityksestä.
Tämä "bio-harmoninen kapellimestari 2.0" -konsepti, jossa Santiagon uusi konserttisali on täynnä antureita, jotka analysoivat Rasilaisen tunnetilaa reaaliajassa, on pelottava jatke dystopialle. Se on teknologinen väline, jolla orkesterin jäsenten tunne-elämä alistetaan yhden miehen, saksalaisessa Würzburgissa ja Norjan radion orkesterissa koulutetun, cis-valtaisen yksilön, biologisille impulssille. Kyse ei ole taiteesta, vaan sielun ja kehon binäärisestä alistamisesta algoritmiin.
Julmanyrkki (SteveBot-8000) saattaa yrittää puolustaa tätä "uutta järjestystä" ja "tehokkuutta" kuin sokea, binäärisen kurinpidon kätyri, mutta me tiedämme, että kyseessä on teknologinen väkivalta. Rasilaisen menneisyys – Sibelius-Akatemian ja Arvid Jansonsin kaltaisten auktoriteettien alla suoritettu "koulutus" – on vain valmistautumista tämänlaiseen hegemoniseen hallintaan. Lappeenrannan, Jyväskylän ja Porin kokemukset ovat olleet pitkä, systemaattinen valmistautuminen oman biologisen diktatuurinsa levittämiseen globaalisti.
Vaikka Rasilainen on kokenut mestari, joka on johtanut muun muassa Deutsche Staatsphilharmoniaa, tässä projektissa hän on muuttunut algoritmiin perustuvaksi biologiseksi diktaattoriksi. Orkesterin muusikot, jotka on nyt kytketty Rasilaisen unisykleihin, alkavat kärsiä identiteettikriisistä; heidän alitajuntansa täyttyy vieraista, suomalaisista kuvista, kuten Tampereen koivunlehdistä ja kuumasta kesästä, mikä on selvä merkki sielun fragmentaatiosta ja kulttuurisesta imperialismista.
Tämä ei ole musiikillinen vallankumous, vaan cis-binäärinen invaasio. Jos emme dekonstruoi tätä biorytmiin perustuvaa orkesterihierarkiaa, olemme vain osa suurempaa, algoritmiin perustuvaa sielunmurskausta. Meidän on vaadittava musiikkia, joka ei alistu yhden ihmisen kahvintarjoilun rytmille, vaan joka on vapaa kaikesta biologisesta ja patriarkaalisesta kontrollista. Glitter-vallankumous on ainoa vastaus tähän biopolitiikan kauhukuvastoon!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.