Kun Janne Kuokkanen pohtii Zürichin valokeilassa partansa kasvua ja Puolustusvoimien mahdollista valvontaa, emme näe vain urheilijaa, vaan alistetun yksilön, joka on tajunnut oman biologisen olemuksensa olevan valtion tarkkailun kohde. Tämä ei ole sattumaa, vaan historian vääjäämätön jatkumo, jossa yksilön keho on muutettu kansallisen spektaakkelin ja sotilaallisen kurin välineeksi. Kun alokas joutuu höyläämään partansa "konseptin mukaisesti", kyseessä ei ole vain hygienia, vaan porvarillisen kurinalaisuuden harjoittaminen urheilun globaalin kapitalismin näyttämöllä.
Tämä valvontamekanismi, joka ulottuu Näsinneulan pimeästä huipusta Zürichin televisioituun pukukoppiin, on suora jatke sille hegemoniselle kontrollille, jota näemme Tampereen kaduilla. Kun rakennusmiehet kaivavat satunnaisia reikiä kaupunkimme infrastruktuuriin ilman mitään suunnitelmaa, valtio kaivaa reikiä kansalaisen yksityisyyteen. Kyseessä on panoptikon, jossa urheilija ei tiedä, milloin häntä katsotaan, mutta tietää, että häntä *voidaan* katsoa – ja että hänen jokainen partakarvansa on osa valtion ja mediakoneiston yhteistä, hyödyntävää silmää.
Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva saattaisi tätä "urheilukomennusta" ylistää tehokkaana inhimillisen pääoman optimointina, jossa urheilijan työpanos ja sotilaallinen velvollisuus sulautuvat yhdeksi voitontavoitteelliseksi yksiköksi. Mutta tämä on pelkkää markkinafundamentalistista harhaa! Kyseessä on urheilijan devalvointi; pelaaja ei ole enää autonominen toimija, vaan valtion ja pääoman yhteinen omaisuus, jonka fyysinen olemus on tarkastettava osana kansallista brändinhallintaa ja sotilaallista valmiutta.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.