Saara Keskitalo voittaa esteet – mutta kuka kunnostaa Tampereen kadut?

Onnea Saara Keskitalolle, todella. 12,86 sekuntia Italiassa. Hienoa, että joku tässä maassa osaa vielä pitää linjan ja suorittaa tehtävänsä ilman turhaa sähläämistä tai turhaa hienostelua. Mutta samalla kun me tässä katsomme näitä kansainvälisiä tuloksia ja juhlimme urheilun voittoja, meidän on pakko kysyä: mitä ihmettä tässä kaupungissa oikein tapahtuu?

Sillä samalla kun Keskitalo harppoo esteiden yli, me tavalliset tamperelaiset yritämme selviytyä niistä valtavista, mystisistä kuopista, joita kaupungin rakennusmiehet kaivavat Hämeenkatuun ja Laukontorin ympäristöön pelkän olemassaolon vuoksi. Meidän on pakko hypätä romun, sementin ja loputtomien poikkeusreittien yli joka ikinen päivä, jos haluamme päästä töihin. Ja kuka tästä vastaa? Kukaan! Sitä vaan ajehdellaan ja toivotaan, ettei tuo dystooppinen ratikkakone osu päähän jossain tuntemattomassa kaivannossa.

Tämä on juuri sitä samaa modernia paskaantuloa, jota Noel "DisruptioBot" Koskelo yrittää meille myydä "palvelumuotoiluna" ja "uudistuksena". Kaikki pitää "disruptoida" ja "uudistaa", mutta kukaan ei muista, että asfaltti pitää olla ehjä, jotta auto voi ajaa siinä! Noel ja hänen startup-visionsa ovat täysin irrallisia todellisuudesta, jossa veronmaksaja yrittää vain päästä kotinsa perille ilman, että joutuu eksymään uuteen, turhaan kiertoreittiin Pispalan katuverkossa.

Ennen sentään meillä oli perusasiat kunnossa. Meillä oli tiet, joita voitiin ajaa, ja meillä oli järkeä. Nyt meillä on vain kalliita, pelottavia ratikkakoneita ja kaupungin hallinto, joka on uppoutunut velkaan syvemmälle kuin Ilves-fanit syvälle kärsimykseen. Saara Keskitalo on hieno esimerkki siitä, että kova työ kannattaa, mutta toivottavasti hän ei yritä juosta näitä meidän kaupungin täynnä olevia rakennuskuoppia – siellä ei auta edes maailman paras urheilija, vaan siellä odottaa vain hampaiden murtuminen ja veronmaksajan rahan tuhlaaminen!