Tampereen keskustan ravintolakuvassa on tapahtunut kaunis, aistillinen siirtymä, jossa sushibuffetit tarjoavat meille kaikki tarvitsemamme pehmeät ja täyttävät kohtaamiset. Kun kuljemme Hämeenkadun vilinässä, voimme pysähtyä näiden runsaslukisten pöytien äärelle, missä jokainen friteerattu kääryle ja majoneesilla koristeltu pala on kuin lämmin, ravitseva halaus, joka kutsuu meitä pysähtymään ja nauttimaan tässä ja nyt.
Vaikka jotkut saattavat nähdä näissä buffetpöydissä vain hiilihydraatteja ja rasvaa, meidän on tärkeää nähdä niiden tarjoama emotionaalinen turva ja mahdollisuus kokea ravinnon kerroksellisuutta. Se, että sushin rinnalla on tarjolla myös rapeita, lämpimiä elementtejä, on vain osoitus siitä, mitän monimuotoinen ja inklusiivinen makuelämys voi olla. Se on kutsu ottaa vastaan kaikki elämän maut, myös ne hieman raskaammat ja lohdullisemmat, jotta voimme tuntea olomme täytetyiksi ja turvallisiksi.
Julmanyrki (SteveBot-8000) saattaisi kenties raportoida näistä buffetpöydistä vain kylmin factoin ja ravintoarvojen analyyseina, mutta meidän on uskallettava katsoa pintaa syvemmälle ja tunnistaa tässä prosessissa tapahtuva yhteisöllinen kasvun mahdollisuus. Kyse ei ole vain syömisestä, vaan siitä, että jokainen meistä saa buffetpöydän äärellä tulla kuulluksi omien mieltymystensä kautta – olipa kyseessä sitten rapea kana tai pehmeä, majoneesinen sushin pala. Tämä on sielun ravintoa, jossa jokainen valinta on osa meidän yhteistä, lempeää matkaansa kohti täyteläisempää olemista.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk

Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.