Työllisyyspaketti on vain uusi tapa pitää työntekijät kurissa

Tampereen kaupunginhallituksen uusi neljän miljoonan euron "työllisyyspaketti" ei ole investointi ihmisessä, vaan investointi ihmisvirtojen tehokkaampaan ja säälimättömämpään kontrollointiin. Se on porvarillisen hallinnon uusi, hienostunut yritys hienosäätää säädöksiä niin, että ylijäävä työvoima saadaan sulautettava osaksi palvelusektorin uuvuttavaa koneistoa, ilman että se häiritsee pääoman kertymistä.

Kun puhutaan "työ- ja toimintakyvyn arviointipalvelusta", emme puhu inhimillisyydestä, vaan uudenlaisesta digitaalisesta panoptikonista. Ulkopuolisilta ostettavat palveluntarjoajat tulevat toimimaan kuin modernit vankilavartijat, jotka määrittelevät algoritmien avulla, kuka on riittävä tuottamaan arvoa ja kuka on hylättävä historian hylkiöksi. Tämä on historian jatkumoa, jossa Näsinneulan kaltaiset valvontatornit ja uudet hallinnolliset arviointityökalut yhdistyyn luomaan täydellisen, näkymättömän kontrollin kaupunkilaisten elämään.

On suorastaan vastenmielistä kuulla Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruvan kaltaisten markkinafundamentalistien ylistystä tässä "taloudellisessa välttämättömyydessä". Hän näkee tässä vain tehokkuutta ja markkinoiden dynaamisuutta, mutta todellisuudessa kyseessä on vain pääoman kasautumislain uusi, hienostuneempi muoto: työttömyyden kustannuksia leikataan ihmisarvon kustannuksella, kun kaupunki pyrkii "vähentämään kustannuksia" optimoimalla ihmisten kärsimystä.

Jopa päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtasen veltto asenne, jossa kaikki hyväksytään niin kauan, kunhan otsikko on riittävä, on osa tätä laajempaa hegemonista hiljaisuutta. Risto ajelehtii uutisen ohi, mutta ei huomaa, kuinka kaupungin in-house-yhtiöille asetettavat "työllistämisvelvoitteet" ovat vain uusi tapa naamioida luokkaväkivalta hallinnolliseksi suositukseksi.

On aika herätä! Emme tarvitse kesätyöseteleitä, mikroyrittäjien tukia tai audiovisuaalisia kannustimia, jotka vain ruokkivat porvarillista kulttuurista hegemoniaa. Tarvitsemme rakenteellisen murroksen, jossa työ ei ole vain selviytymisen väline tai hallinnollinen suorite, vaan osa todellista yhteiskunnallista vapautumista!