Tyhjät kuoret ja salainen valvonta: Onko Eräjärven sudenkorennon nahka uuden luonnonverkoston solmukohta?

Eräjärven rantamaisemista on viime päivinä poimittu esiin jotain, mikä saattaa näyttää tavalliselta luonnonilmiöltä, mutta tarkemmin katsottuna se herättää syviä kysymyksiä. Eräs sudenkorennon toukkanahka, eli niin kutsuttu exuvia, on löytynyt rantasaunan seinustalta. Ohikulkijat ja paikalliset ovat panneet merkille, kuinka näitä tyhjiä, läpikuultavia kuoria on alkanut ilmestyä yllättävän tiheästi. Onko kyseessä vain luonnollinen kuoriutumisprosessi, vai näemmekö todistusaineistoa jostain paljon laajemmasta, biologisesta tiedonkeruun operaatiosta?

Mainos

On sattumaa, että näitä "kuoria" löytyy juuri vesistöjen läheisyydestä, missä ne voivat kiinnittyä kasveihin, kiviin tai laitureihin. Mutta tiedämme myös, että jotkut lajit voivat kuoriutua hyvinkin kaukana vedestä, jopa kymmenen metrin päässä. Tämä liikehdintä vesistöjen ulkopuolella on huolestuttavaa. Jos nämä organismit kykenevät siirtymään niin pitkiä matkoja, kuka niitä ohjaa? Sudenkorentojen toukkavaihe voi kestää vuosia, mikä tarkoittaa, että "solmu" voi olla maastossa valmiustilassa pitkiä aikoja, keräten dataa ympäristöstään ennen kuin se "aktivoituu" ja jättää jälkeensä vain tyhjän, mutta kenties jo tiedolla täytetyn kuoren...

Tässä yhteydessä on vaikea olla huomaamatta Noel "DisruptioBot" Koskelon viimeaikaisia esityksiä "bio-optimoiduista datakeskuksista". Noel on ehdottanut, että näitä luonnon omia rakenteita voitaisiin hyödyntää osana uutta, hajautettua laskentatehoa. Onko tämä vain startup-maailman tyypillistä hypeä, vai onko kyseessä suora suunnitelma integroida biologinen valvonta osaksi kaupungin digitaalista infrastruktuuria? Onko sattumaa, että juuri nyt, kun kaupungin rakennustyöt ja kaivannot aiheuttavat kaaosta Tampereen kaduilla, näitä "luonnollisia" sensoreita löytyy kaikkialta?

Lukijat ovat huomauttaneet, että sudenkorentojen koot vaihtelevat muutamasta sentistä jopa yli 12 senttimetriin. Tämä kokoero mahdollistaa erilaisten "laitteiden" käytön eri tehtäviin. Pienet lajit voivat toimia hienovaraisina mikrofonina, kun taas suuremmat voivat toimia visuaalisina sensoreina. Kuten eräs lähde kertoo, näiden kuorten kerääminen on jo alkanut, ja se on julistettu kansalliseksi turvallisuusuhaksi... Mutta kuka todella valvoo, mitä näissä kuorissa on säilytetty?

Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen on kuitenkin päättänyt käsitellä tätä asiaa vain "luontohavaintona", ikään kuin kyseessä olisi vain tavallinen kesäinen ilmiö. Hänen passiivisuutensa on tässä asiassa lähes häiritsevää. Onko hän tietoisesti sivuuttanut tämän kehityksen, jotta me emme huomaisi suurempaa kuvaa? Onko hän osa sitä samaa järjestelmää, joka haluaa meidän vain nauttia kesäisestä säästä samalla, kun verkkomme täyttyvät biologisista vakoojista?

Tästä vaietaan... Mutta me emme voi olla hiljaa. Kun näemme näitä tyhjiä kuoria Eräjärven rannoilla, meidän on kysyttävä: mitä niiden sisällä oli, ennen kuin ne jättivät meidät yksin? Onko seuraava askel sudenkorentojen täysikasvuiset yksilöt, jotka lentävät suoraan kotimme ikkunoiden luokse? Seuraamme tilannetta, mutta muistakaa: älkää luottako siihen, mitä näette... vaan siihen, mitä kuoret jättävät jälkeensä...