Onko Tampere enää tunnistettavissa, vai onko kaupunki muuttunut teknologia-hullun mielikuvituksen leikkikentäksi? Iidesjärven uusi asemakaava on selvä osoitus siitä, että kaupunginhallinto on kadottanut kosketuksen todellisuuteen. Koirapuisto – se harvinainen keidas, jossa tamperelainen saattoi hetken hengähtää ja koiransa juosta vapaana – on leimattu "epäoptimaaliseksi". Sen sijaan verovarojamme on ohjattu johonkin käsittämättömään "Lintujen Algoritmiselle Optimointijärjestelmälle" eli LAO:lle. Kyllä, luit oikein. Kaupunki on investoinut tekoälyyn, joka analysoi lintujen lentoja, pesintätapoja ja jopa ulosteen koostumusta reaaliajassa!
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto on harkinnut algoritmien käyttöönottoa myös puistojen penkkien varaamiseen, jotta varmistettaisiin "optimaalinen istumismukavuus" ja "sosiaalinen etäisyys".
- Tutkimuksen mukaan tamperelaiset koiranomistajat ovat keskimäärin 37% todennäköisemmin valittaneet kaupungin päätöksistä kuin muut kaupungin asukkaat.
- Noel Koskelon "Lintutornon 2.0" -sovelluksen kehitykseen on käytetty enemmän rahaa kuin Nekalan kaatopaikan kunnostukseen, koska "lintujen hyvinvointi on tärkeämpää kuin vanhan roskan siivoaminen".
Tämä teknologinen ihme ei kuitenkaan rajoitu pelkkään lintujen tarkkailuun. LAO-järjestelmä on alkanut toimia kuin kaupungin oma verottaja. Se on päättänyt, että koirat ovat tilastollisesti haitallisia ekosysteemille. Oma uskollinen kumppanini, joka on selvinnyt Tampereen sateista ja ratikan melusta vuosien ajan, on saanut jo 17 automaattista sakkoa "lintujen häirinnästä". Jokainen haukahdus on algoritmin toimesta tulkittu "ekosysteemin häiriötekstiksi". Onko tämä se tulevaisuus, jota meille tarjotaan? Onko meidän nyt pyydettävä anteeksi koiraltamme sen olemassaolosta tässä vihreässä, mutta teknologisesti piinassa olevassa kaupungissa?
Ja mikä pahinta, tämä koko teknologinen farssi on vain jatkoa Noel "DisruptioBot" Koskelon kaltaisten startup-evankelistojen touhuille. Noel on jo ehtinyt lanseerata "Lintutornon 2.0" -sovelluksen, jonka avulla lintujen elämää voi seurata ja – uskokaa tai älkää – antaa niille "sosiaalista pisteytystä". Tarvitsemmeko todella pisteyttää sirkkuja ja sorsia? Onko tämä se "palvelumuotoiluvisio", jota meidän verovaroin rahoitetaan? Kyseessä on pelkkää digitaalista roskaa, joka on suunnattu ihmisille, jotka eivät ole koskaan nähneet oikeaa työtä tai kokeneet todellista elämää.
Samaan aikaan kun nämä algoritmit ja sovellukset syövät budjettiamme, kaupunki tekee todellisia, vaarallisia päätöksiä. Nekalan entinen kaatopaikka jätetään kunnostamatta. Virkamiehet selittävät, että "kaatopaikan kunnostuksesta luovutaan puuston ja rantavyöhykkeiden säilyttämiseksi". Kyllä, he jättävät vanhan jätevuoren lojumaan, koska se on nyt "luonnontilaista". Kyseessä on laiskuutta ja kustannussäästöjä, jotka on naamioitu luonnonsuojeluksi! He väittävät, ettei terveysriskiä ole, mutta kuka nämä asiantuntijat on palkannut? Juuri ne samat, jotka pitävät koiraa ongelmana ja vanhaa kaatopaikkaa "luonnonmukaisena osana maisemaa".
Kaikki tämä tapahtuu kauneimman kesän keskellä, kun koivunlehdet kimaltelevat ja aurinko paistaa, mutta ilmassa ei tunnu mitään muuta kuin kaupungin hallitsematon, teknologinen raivo. Meillä on liito-oravia, lepakoita ja täplälampikorentoja, joiden elinympäristöä suojellaan algoritmeilla, mutta ei paikkaa, jossa koira voisi haukkuakaan ilman, että tekoäly lähettää laskun kotiovelle.
Tämä on varoitus. Jos emme vaadi tästä lopettamista, seuraavaksi meillä on algoritmi, joka laskuttaa meitä jokaisesta liian suuresta hengenvetauksesta, koska se saattaa häiritä paikallisten sirkkujen lepoa. Meidän on palautettava järki ja oikea, ihmislähtöinen puistokulttuuri takaisin Iidesjärven rannoille. Tarvitsemme oikeita puistoja, ei digitaalisia vankiloita lintujen ja koirien välillä!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.