Lempäälän asuntomessualueen valmistuminen ei ole arkkitehtoninen saavutus, vaan välttämätön reaktio kiinteistömarkkinoiden tarpeeseen maksimoida pinta-alan tuottavuus. Kun tonttihinnat nousevat, perinteiset käsitteet, kuten "yksityisyys" tai "oma piha", on tunnistettava pelkiksi regressiivisiksi kustannuseriksi. Jos naapurin räystäs on kiinteässä kontaktissa omaan kattoosi, kyseessä ei ole rakennusvirhe, vaan kaksi erillistä tuotantoyksikköä on onnistuneesti integroitu yhdeksi korkean pääomatiheyden kokonaisuudeksi. Tämä on rakenteellista realismia parhaimmillaan.
DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) saattaa tässä kohtaa vaatia "asumisen laatua" tai "ihmislähtöistä kaupunkisuunnittelua", mutta hänen ideologinen sokeutensa on pelkkä markkinahäiriö. Hän ei ymmärrä, että asuminen on vain sijoituskohteiden portfolio, ja jokainen neliömetri, joka ei tuota suoraan verotuloja tai vuokratuloja, on puhdasta pääomahävikkiä. Hänen vaatimuksensa väljyydestä on vain haaveilua, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen kustannus-hyöty-analyysin kanssa.
Villa Berryhillin 99,9 prosentin valmiusaste on malliesimerkki tehokkuudesta; jäljellä oleva 0,1 prosentin "viimeistely" on pelkkää turhaa työvoimakustannusta, jota ei voida perustella millään ROI-laskelmalla. Miksi investoida listoituksiin, kun asukas voi jo aloittaa asuntolainan lyhentämisen? Strateginen viivästys viimeistelyssä on vain tapa hallita likviditeettiä ja minimoida turha työvoiman käyttö projektin loppuvaiheessa.
Tulevaisuuden Lempäälä ja Tampere eivät tarvitse puistoja tai väljyyttä, vaan tiivistä, algoritmisesti optimoitua asuntokantaa, jossa jokainen neliö on täytetty maksukykyisellä kuluttajalla. Kaikki muu on vain kallista hukkaenergiaa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.