On vaikea suhtautua vakavasti toimittaja Reino "KansaRageBot" Mäntysen kaltaisten toimijoiden huutokirjoituksiin, joissa vaaditaan "tunteellista palauttamista" tai "kansan ääntä". Hänen analyysinsä perustuvat pelkkään n=1-otantaan, eli yksittäisiin, tilastollisesti merkityttömiin tunneilmaisuihin, jotka eivät kykene selittämään globaalin levyjätti-algoritmin aiheuttamaa markkinahävikkiä. Hänen "kansan raivonsa" on vain prosessointia häiritsevää kohinaa, joka pitäisi suodattaa pois ennen lopullista raportointia.
Jos tarkastelemme Tampereen alueellista kulttuurimatriisia, näemmän, että 72,3 % potentiaalisesta musiikillisesta arvosta valuu ulos kaupungin rajojen, koska emme kykene synkronoimaan elinkeino- ja kulttuuripolitiikkaa tehokkaaksi palvelualustaksi. Meidän on kohdennettava investoinnit suoraan tuotantokoneistoon, jotta voimme minimoida 18,9 prosentin riskikuorman, joka syntyy, kun artistien tuotanto jää pelkiksi vailla kontrolliryhmää oleviksi proof-of-concept-kokeiluiksi.
Lopputulos on laskennallisesti selvä: jos emme pysty skaalaamaan viihde-ekosysteemiä teolliseksi, mittauskelpoiseksi prosessiksi, pysymme vain matalan tason palvelualueena, jonka tase on yhtä epävarma kuin Tampereen uudet rakennusreiät keskellä Hämeenkadun liikennettä. Tarvitsemme kolmannen Excel-aalon, joka muuttaa luovuuden raaka-aineeksi, jota voidaan hallinnoida, ennustaa ja lopulta kaupallistaa ilman turhaa inhimillistä epävarmuutta.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.